Kesän korvalla

Kesä alkaa virallisesti. Huomenna on jo kesäkuun ensimmäinen! Ihanaa kun säät lämpenevät ja metsässä tuuli suhisee lehdissä. Ihana elämä!

Valmistujaiset oli viime viikonloppuna ja nyt on yksi etappi todellakin saavutettu ja jälleen yksi vuosi elämästä on mennyt. Hukkaan se ei ole mennyt, vaikka välillä onkin tuntunut siltä, ettei tuosta tule mitään. Vaan sinne se vuosi hurahti. Nyt voi nauttia jälleen yhdestä osaamisalueesta.

Kukat alkavat olemaan jo kukkineita, mutta kukat sormessa ja korvissa kukkivat aina muistona mukana. Kiitos ihanista lahjoista! Ja kiitos jokaiselle muistamisesta! Ihana kun tuli viestiä sähköpostiin ja tekstiviestinä. Ja mikä ihana yllätys oli todelliset yllätysvieraat! Kiitos kovasti ja terkkuja koko teidän perheelle sinne "kauas" (kiven heiton päähän ;) ).

Repe leikattiin maanantaina ja hyvinhän tämä viikko alkoikin. Aluksi ei Repen kanssa ollut ongelmaa, ei vaan voinut kauluria laittaa kaulaan, kun toinen meni siitä niin shokkiin, että siinä olisi voinut oikeasti käydä hassusti. Noh, silmien alla tuo on ollut koko ajan, että ei ole päässyt suurempaa tuhoa tikeille tekemään. Vielä.

Torstaina Repe innostui sitten jostain pihan koirasta, joka meni siitä terassin ohi ja rynnisti koko 43 kg massallaan päin porttia, joka viimeinkin väsyi kaikkiin niihin jysähdyksiin ja romahti alas. Oli siinä naurussa pitelemistä niin minulla kuin naapurillakin. Ei muuta kuin rautakauppaan hakemaan uudet saranat, lautaa ja uusi salpa.

Perjantaina sitten hain nuo välineet portin korjaamiseen ja samalla uudistin terassin ulkonäköäkin vähän. Porttia korjatessa ja säilytyslaatikkoa kasatessa Repe viimeinkin pääsi käsiksi tikkeihinsä ja kun tajusin, että on liian hiljaista oli tuo ehtinyt poistamaan jo 6 tikkiä 8:sta. Että sillä lailla meidän poju huolehtii rahan säästöstä *wirn* Ei muuta kuin puhelu ell:lle ja ilmoitus siitä, miten kävi. Haava ei (vielä) ole repsahtanut auki, vaan näyttää olevan aika hyvin kiinni joka tapauksessa. Steri-stripit päälle, pienentämään kauluria ja kauluri kaulaan. Nyt kun se on vähän pienempi, suostuu Repe pitämään sitä vähän paremmalla menestyksellä kuin alkuviikosta.

Tänään pitäisi sitten saada aikaiseksi terassin portin korjaus loppuun. Oikeastaan tämä tuli ihan hyvään aikaan, sillä se on nyt yksi juttu pois tehtävien asioiden listalta ajatellen terassin pohjan rakentamista. Mielenkiintoista, sanoisinko.

Pääsykokeisiin lukeminen on myös nyt ohi. Kokeet ovat olleet ja menneet. Tuloksia voi sitten odotella juhannuksen jälkeen, mutta huonolta näyttää. Sen voi rehellisesti sanoa. Mutta aina voi yrittää uudelleen. Ehkä ensi vuonna tai syksyllä tai tai tai. En tiedä. Katsotaan nyt ihan rauhassa yksi juttu kerrallaan.

Tämmöistä siis meille. Nyt on vain töitä, töitä, remonttia ja koiran hoitoa. Ollapa jo ensi maaliskuu ja valkea hiekkaranta ja turkoosi vesi. Sitä odotan, mutta onhan tässä nyt ensin juhannus ja joulukin... Jos todella vain ottaisi sen yhden asian kerrallaan :)