Viimeinen rutistus

Nyt se on takana. Vuosi elämästäni ja mitä jäi käteen. erikoistumisen paperit. Siitä on syytä olla iloinen!

Tänään oli viimeinkin se kauan odotettu päivä; seminaarityön esitys ja työn kansitus. Nyt tuossa pianon päällä komeilee neljä kappaletta omia töitä. Siinä se on, jota niin kivulla synnytettiin (lainatakseni Katrin sanoja). Välillä meinasi usko loppua ja motivaatio kadota täysin, mutta ees päin mentiin ja tässä se sitten on. Tätä päivää on todella odotettu.

Huomenna sitten todistukset ja kakkukahvit ensin koululla. Sitten kotiin ja kahvittelu jatkuu täällä. Tällaista etappia pitää juhlia. Muistan niin elävästi nuoruudesta tuttavaperheen pojan, joka ei halunnut juhlia ylioppilaaksi pääsyään koska se oli "kansalaisvelvollisuus". Itse arvostan jokaista asiaa, mitä teen. Arvostan itseäni ja suorituksiani, vaikka ne eivät aina olisi täydellisiä. Nyt mielenkiinnolla odotan päättötyön arvosanaa. Vähän jännittää meneekö viimeinkin mun viiden suorani rikki. Tähän asti kun numerot ovat olleet tasaisesti samaa numeroa, niin kyllähän se hiukan saattaa kaivertaa, jos tästä tuleekin nyt nelonen *wirn* No ei kai nyt sentään!! Mä olen tyytyväinen siihen, että se on nyt tuossa ja kansissa.

Tätini, joka ei tiedä suunnitelmistani juurikaan, sanoi tänään aika osuvan arvauksen. Mielenkiintoista, miten voikin osua noin oikeaan. Vaikka toisaalta vähän meni metsään, mutta lähelle jäi. Pian on pääsykokeet ja sitten voin oikeasti alkaa nauttimaan vapaa-ajastani kunnolla. Sitä ei juurikaan ole ollut viime aikoina, mutta aika aikaansa kutakin. Itseni tuntien tähän en kuitenkaan jää, vaan jatkan opiskelua. Mitä ja missä, se selviää kesän aikana ;)

Repen vatsatauti on helpottanut tuoden mukanaan uuden ongelman. nimittäin ihmeellisiä märkäpatteja kehoon. Allergiaahan se on, mutta mille. Toivottavasti edessä ei ole samaa rumbaa mitä oli Jaskan kanssa, sillä senkin oireet alkoivat joskus päälle kahden ja ennen kolmatta ikävuotta.

Repe leikataan maanantaina. Sitten alkaa erilainen elämä. Toivottavasti. Kokeeksi siirsin crosstrainerin makkariin (huomisen takia, se olisi ollut tiellä olkkarissa). Ja nyt mielenkiinnolla odotan, mitä tuo siitä lopulta sanoo. Siis alkaako se kokeilemaan hampaitaan siihen.

Ajankäytön kanssa ei ainakaan tule sitä ongelmaa, että jäisi sitä paljon puhuttua luppoaikaa. Otetaan nyt esimerkiksi tuo maanantai. Aamusta ajan äidin kanssa keskustaan ja kun äiti on paikassa X, minä istun kahvilla ja luen pääsykokeisiin. Sitten puolilta päivin takaisin kotiin ja siinä sitten lukemista hetki kotona. 15:30 vien Repen leikkaukseen ja klo 16 alkaa hallituksen kokous. Kun kokous loppuu, voi Repen hakea kotiin toimenpiteestä. Monta asiaa tapahtuu yhtäaikaa ja kaikki aika käytetään hyväksi.

No nyt voisi siirtyä kirjan ääreen hetkeksi ja sitten nukkumaan. Huomenna aikaisin kohti Lahtea. Viimeistä kertaa tämän asian merkeissä.