Pyhäinmiesten päivä

Niin se on vuosi kohta mennyt taas. Vastahan oli marraskuun alku ja pyhäinmiesten päivä. Ja nyt se on taas. Paljon on mahtunut viimeiseen vuoteen asioita ja tapahtumia. Töissä on tapahtunut paljon ja omassa elämässäkin on tapahtunut enemmän kuin edellisinä viitenä vuotena. ainakin siltä tuntuu.

Monta kertaa on joutunut pohtimaan omia asenteita ja suhtautumista ihmisiin ja tapahtumiin, silti monikaan asia ei sinällään ole muuttunut mutta paljon on pään sisällä tapahtunut liikettä suuntaan jos toiseenkin.

Tällainen talvinen sää saa laittamaan kynttilöitä palamaan jokaiseen mahdolliseen paikkaan ja kyllä ne tuovat tunnelmaa hurjan paljon. Ja luovat erilaista lämmintä valoa ympärille.

Moni menee tänään viemään kynttilän rakkaansa haudalle muistuttamaan, ettei heitä ole unohdettu poismenosta huolimatta. Ja illan hämärässä se kynttilämeri, mikä hautausmailla on, on mielettömän kaunista katsottavaa. Ja toisaalta se myös hiljentää pienen ihmisen ison asian edessä.

Se, että muistamme niitä, jotka eivät ole enää meidän keskellämme, on upea asia. Silti toivoisin, ettemme unohtaisi niitä, jotka edelleen ovat meidän keskellämme. Koskaan ei ole liian monta kertaa sanottu ystävälle, kuinka tärkeä hän on. Tai perheenjäsenelle taikka puolisolle. Monia jää vaivaamaan toisen poismenon jälkeen se, että niin monta asiaa jäi sanomatta. Nyt on vielä hyvä aika sanoa niitä tärkeitä asioita lähimmäiselle, niin kauan kun hän on vierellä.

Sen minkä voit sanoa tänään, älä siirrä sitä tuonnemmaksi ajatuksella "sitten kun...".