... on raikas syksy sää... Niin se on vain kääntynyt syksykin talveksi ja ulkona on ihanan valkoista. On jännä pitkästä aikaa kuunnella lumiauran ääntä ja mietin juuri, miten niin pienestä asiasta voi olla iloinen.. Kummallista on ihmiselämä.
Elämä alkaa olemaan raiteillaan, muutto on todellakin ohi ja tavaratkin löytävät hiljalleen paikkaansa. Sohvan jalkoja ruuvaillessa joutuu voimatkin koetukselle. En muista, koska olisi niin tiukassa ollut ruuvin uppoaminen...Kun ei edes Askon miehet saaneet niitä käsipelillä ruuvattua, mutta melkein on urakka ohi. Yksi kerrallaan olen niitä tuossa ruuvannut ja nyt on enää puolet kiristämättä. Sitten on sohvakin käyttövalmis. Ja sitä on todellakin odotettu.
Repe meni ihan sekaisin kun tuli lunta kunnolla. Se on juossut aivan päättömästi tuossa metsässä ja olen kyllä ollut ikionnellinen, kun on tuo metsä noinkin lähellä. Siis ihan nurkalta alkaa ja siinä on koiralle tilaa temmeltää. Vapaana.
Opinnot edistyvät, kirjallisten töiden palautusaika lähenee, eikä niiden valmistumista ainakaan yhtään helpota viime vkl:n kirjamessulöydöt...kolme uutta kirjaa odottaa lukijaansa hyllyssä ja koko ajan sormet syyhyävät päästä niiden kimppuun. Katsotaan nyt, kuinka meikäläisen mahtaa käydä. Ensin työ sitten huvi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti