Porraskoulu osat 1 & 2

Elokuussa on viikko lomaa, jolloin suuntana aurinko sinivalkein siivin. Repelle löytyi ihan mahtava hoitopaikka tuttavaperheestä. Kaikki ei kuitenkaan mene aina niin kuin ajattelee, sillä tuossa hoidossa on yksi mutka matkassa. Repen pitäisi kävellä yhdet (onneksi suorat ja toiselta puolelta umpinaiset) portaat mennessä sisään ja tullessa ulos. Eihän portaat muuten mikään ongelma ole, mutta Repe on pelännyt portaita ihan pennusta lähtien. Se tekee niistä ongelman.

No tuumasta toimeen. Hoitopaikka on olemassa, eli portaiden opettelu alkakoon.

Porraskoulu osa 1

Lueskelin koiran koulutussivustoja netistä löytääkseni hyviä keinoja portaiden opetteluun. Kuulin paljon hyviä (ja ei niin hyviä) vinkkejä koiratuttavilta ja päätin kokeilla.

Kotoa kaapista löytyi Repen herkkua juustoa. Ei muuta kuin paloja taskuun, koiralle kuonopanta ja lyhyt hihna. Sitten menoksi rappuun.

Kun Repe tajusi, että pysähdytään portaiden kohdalle (ne on ohitettava aina kun mennään ulos) niin vinkuminen alkoi. Yritin tarjota juustoa, mutta se sylki palat pois suusta ja läähätti kuin suurimmassa hädässä.

Istuin itse portaille ja koitin maanitella Repeä tulemaan lähemmäs. Ei suostunut. Mikään makupala ei kelvannut ja huuto koveni. Repe parka koitti viimeisessä hädässään tempoa itsensä irti hihnasta ja huuto koveni.

Hetken aikaa taisteltiin siitä, kumpi on pomo. Lopulta sain Repen tulemaan minun viereeni portaiden lähelle ja päätin lopettaa harjoittelun siihen tältä erää.

Kuulin vinkin, että jotkut koirat ovat niin hulluna jäätelöön, että ovat sen turvin oppineet portaissa kävelyn. Ei muuta kuin kauppaan ja hakemaan jäätelöä. Ostin saman tien paketin, jossa on vaniljaeskimoita useampiakin.

Uudelleen koira hihnaan, maistiainen jäätelöstä kotona ja menoksi jälleen. Sama lopputulos vain kahta kauheammalla huudolla.

Pakko luovuttaa ennen kuin naapurit luulevat että täällä rääkätään eläintä.


Porraskoulu osa 2

Jos ei hyvällä, niin pahalla. Koiralle on tehtävä selväksi kuka on pomo, kenen tahdissa täällä tanssitaan. Koulutus jatkui siis tänään.

Koira hihnaan ja autoon. Auton nokka kohti lapsuuden katuja. Siellä nimittäin on eräät erittäin hyvät puiset portaat kun mennään pururadalle. Portaita on 8 tai 9 ja jokaisen välissä on pieni tasanne. Yhteensä siis lähemmäs 100 askelmaa. Ajattelin, että ulkona olevat portaat voisi olla hyvä aloitus, koska niissä tassut ei liukastele.

Repe on siis tähän astisen koko pienen elämänsä ajan kieltäytynyt kaikista portaista. Vaikka askelmia olisi ihan muutama vain, niin se ei niitä tule.

No päästiin perille. Taskussa tällä kertaa nakkeja ja juustoakin mukana. Koiran hihna lyhyelle ja menoksi. Aluksi sama tempoilu kuin eilen, mutta tiukensin otetta sitä mukaa kun tempolu lisääntyi ja hellitin heti kun loppui. Se tehosi. Koira tajusi heti missä mennään.

Pysähdyin rappusten juurelle ja laitoin koiran istumaan. Huuto oli melkoinen, mutta ulkona äänet onneksi vaimenee...

Kun hetken Repe oli istunut portaiden yläpäässä nykäisin hihnasta kevyesti ja totesin tiukasti "mennään". Ja yllätys oli minulle suuri, sillä koira tuli ne portaat alas!!! Alhaalla koira istumaan ja äkkiä nakkia suuhun ja kehuja paljon! Siis mieletön harppaus eteen päin!! Tämä koira käveli elämänsä ensimmäisen kerran portaat alaspäin!

Jatkettiin parit portaat alemmas vielä samalla systeemillä; ensin istumaan ennen portaita, sitten tiukka komento ja hihna tiukalla ja alas. Ja alhaalla jälleen istumaan ja sitten makupala + kehut. Mieletöntä.

Samalla tavalla mentiin sitten ylös päin myös. En voinut uskoa, kun siinä tunnin verran juostiin portaita ylös alas ja vaihdettiin suuntaa kesken kaiken, että tämä koira tekee tätä ensimmäistä kertaa! Jihuu!! matkalle lähtö alkaa näyttää valoisammalta.

Äidille mentäessä on myös pienet portaat, askelmia on 5-6. Eli ihan simppeli juttu. Niitäkin Repe on aina pelännyt. Mutta päätin, että tämä koira kävelee nekin. Halusi tai ei. Siinä jouduin käyttämään enemmän auktoriteettiä kuin puisissa portaissa, mutta loppu hyvin kaikki hyvin, Repe meni nekin lopulta useasti ylös ja alas.

Äidiltä kun lähdettiin pois päin, niin hetken aikaa tuo taisteli jälleen vastaan. totesin ettei sillä ole asiassa mitään sanottavaa ja niinhän me mentiin taas. Ylös ja alas pariin kertaan.

Kotiin tullessa ajattelin hetken mielijohteesta kokeilla mitä tuo sanoo meidän rapun portaista. En unelmoi vielä, että se suostuisi kävelemään niitä heti, mutta päätin kokeilla ja tehtiin vähän tuttavuutta niiden kanssa.

Huuto jälleen melkoinen, mutta käskystä suostui tulemaan mun sivulleni istumaan ihan heti siihen portaiden alapäähän. Kokeilin huvikseni, jotta lähteekö kapuamaan niitä. Repe nytkähti siihen malliin ja nosti jo yhden tassun ekalle rappuselle, mutta sitten iski pelko. Kuitenkin hieno saavutus, että nyt tuli jo näin lähelle portaita, aikaisemmin kun se on kiertänyt ne niin kaukaa kuin mahdollista.

Nyt sitten ollaan tänään, joka kerta kun ulos on menty, pysähdytty portaiden juurelle istumaan ja olen antanut sille makupalan. Haluan, että portaista tulee sille mieluinen juttu tai ainakin sellainen mitä ei tarvitse pelätä. Sama ollaan tehty sisään tullessakin. Ja tuottaahan se tulosta, sillä äsken kun tultiin sisälle, Repe jälleen pienen vikinän kera istui siihen portaiden eteen (vaikka ensin koitti kaikin keinoin pujahtaa äkkiä pois). Annoin makkaran palan ja kehuin, laitoin makkaran palan ensimmäisen askelman päälle ja se otti sen siitä (ensimmäinen kerta). Laitoin heti toisen palan toiselle askelmalle, niin että yltää ottaa sen ilman että koskee vielä portaisiin ja ottihan tuo.

Ollaan voiton puolella siis viimein!

Tuntuu siis todella mahtavalta. Vaikka koirasta ei ehkä niinkään. Päiväisen porrasjuoksun jälkeen se raukka nukkui lähes 2 tuntia kuulematta mitään...

Huomenna jatketaan harjoitusta. Ajattelin että mennään tuonne juna-asemalle koska siellä on pitkät portaat, umpinaiset kyllä mutta vähän liukkaammat kuin puiset tai betoniset. Eli aika lähellä meidän porraskäytävän portaita ovat ne. Tästä tämä homma jatkuu hiljalleen. Onneksi aikaa on vielä kuukausi ja muutama päivä päälle... Kärsivällisyyttä tämä kysyy, mutta olen päättänyt että ne opitaan.

Mulla on sitä paitsi lomaa vielä pari viikkoa joten siinä on hyvää aikaa harjoitella tuota kävelyä koirankin :)