kolmas lomaviikko

Kolmas lomaviikko on takana. Viikkoon on mahtunut jälleen paljon puuhaa ja menoa. Tärkeimpänä saavutuksena on pakko mainita, että matot on pesty (vihdoin) ja perjantaina nautin niin monen muun kanssa Brucen "the Pomon" keikasta. Sää onneksi suosi, muutaman tipan se ehti ripsauttaa vettä, mutta onneksi ei alkanut satamaan. Huh, se olisi ollut ikävää kaikin puolin. Jalat on tuosta perjantaista vieläkin kipeänä ja rakoilla, mutta kyllä kannatti :)

Eilen viimeinkin koitti se päivä, että jo pitkään tukossa olleet putket puhdistettiin. Iso kiitos kuuluu veljelleni joka pistäytyi kahvilla ja joutui hommiin. Sorry... Oon myös miettinyt kun keittiössä on ollut huono ilmanvaihto ja missään ei näy ilmanvaihtokanavan päätä. Pähkäilin, että pakkohan se on jossain olla, mutta missä se on. No otettiin sitten liesituuletin pois ja sieltähän se löytyy. Peitettynä oikein tyylikkäästi vastoin kaikkia ohjeita. Se tietää siis keittiöremonttia hyvin pian... Ainakin hellan kohdalta, eli täytyy saada se putki näkyviin. Muutenkin toi liesituueltin on ollut aika... Kamala, jos niin voi sanoa. Joten se on nyt kokonaan poistettu. Roska-autoa odottaa vielä tuossa terassilla, mutta takaisin sitä ei liitetä. Heti tuntuu, että ilma vaihtuu paremmin täällä kun nyt tuo putki on edes jollain tavalla kosketuksissa huoneilman kanssa (vieläkin väärin, mutta on se nyt parempi, sokkeliin ei koskettu vielä).

Loma lähenee loppuaan, mutta toisaalta se on ihanaa kun loma loppuu, sillä sitten koittaa työt ja voi alkaa odottamaan seuraavaa lomaa, joka on elokuussa. Silloin siis kohti välimerta. Ja kun tuolta lomalta palaan, on jäljellä noin 3 viikkoa töitä ja sitten vaihtuu paikka.

mielenkiintoista on ollut kuulla ihmisten näkemystä työkiertoon lähtemisestä. Edessä päin minulle sanotaan, että hei sehän on hyvä juttu, mutta sitten kun otetaan muutama siideri ja kielenkannat aukeaa, ollaankin sitä mieltä että siitä ei ole mitään hyötyä ja niin päin pois. Eihän sille voi kuin nauraa. Tietenkin jos on ollut 10 vuotta samassa paikassa töissä, on kynnys lähtemiseen vaikea. Joten ehkä sanoihin piiloutuu pientä kateutta (tai jotain?) siitä ettei itse uskalla lähteä ja muut lähtee.

Itse henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että työpisteen vaihto kannattaa aina aika ajoin. Vaikka ei lähtisi kuin hetkeksi, niin siitä hyötyy kaikki. Kun on toisessa paikassa töissä ja näkee miten systeemi pelaa, oppii arvostamaan oman työpaikan hyviä puolia entistä enemmän ja toisaalta voi löytää joihinkin asioihin toisen, helpomman, tavan tehdä sama juttu. Eli kyllä se on silmiä avaavaa. Itse olen sitä mieltä, että kiertäminen pitäisi olla pakollista.

Mutta on tähän lähtemiseen muitakin syitä. Yksi syy on johtaminen jota en tällä hetkellä voi allekirjoittaa. Ikävä kyllä. Toinen syy on se, että nykyisellä osastolla näyttää olevan enemmän sääntö kuin poikkeus, että ihmisistä vedetään mehut viimeistä pisaraa myöten ja sitten puhutaan selän takana siitä, kun joku uupuu, kuinka heikko hän on (ja vika olikaan missä??). Onneksi tuota en ole itse kokenut :) Tai mistä mä tiedän mitä mun selän takana puhutaan, mutta onko se mun ongelmani? Ei todella voisi vähempää kiinnostaa. Kolmas syy lähtemiseen on se, että puhutaan aina että kehittäkää osastoa yms. mutta kun koitat jotain kehittää, se tyrmätään täysin. Neljäs syy on se, että osaston henkilökunta on eriarvoisessa asemassa. Sitä en voi allekirjoittaa kun tehdään samaa työtä. Ja listalla on monta monta muutakin kohtaa, mutta ne taitavat olla niin lähellä vaitiolovelvollisuuden rikkomista, että niistä on parempi olla näin julkisesti hiljaa.

Mielenkiintoista on muuten sekin, että olen kertonut työkierrosta vain pomoille ja yhdelle hyvälle ystävälleni (joka työskentelee samassa paikassa). tähän ystävään luotan 120%. Kuitenkin koko osasto tietää lähdöstäni, eli herää kysymys kuka se on "vuotanut"... No eipä sillä väliä ole, mutta kyllä se kuvaa paljon sitä luottamuksen määrää, mikä henkilökunnan asioille annetaan. Ei ole mitään väliä, mitä sopii puhua ja mitä ei. Tekee lähdön entistä helpommaksi.

Paljon olen miettinyt mitä tapahtuu tammikuussa. Kun työkierto lähenee loppumetrejään ja pitäisi palata takaisin. Kysymys kuuluukin, haluanko palata samaan oravanpyörään. Tuskin kovin moni asia on ehtinyt muuttua sinä aikana kun itse on ollut poissa, joten? Varsinkin kun systeemille on silmät auenneet paremmin, on mielenkiintoista nähdä mihin tulokseen sitä joulun alla tulee. Haluanko työskennellä ihmisten kanssa, jotka puukottavat selkään toisiaan? Vaikea valinta.

Toivon kuitenkin, että ne ystävyyssuhteet, jotka on tuolla muodostuneet, säilyvät. Mutta kun sieltä lähtee pois, punnitaan ystävyyskin uudelleen. Sitten sen näkee oikeasti, mitä se on. Onko kyse ystävyydestä vai jostain muusta.

Ei maar, nyt loppuu tällainen pohdinta. mä olen lomalla vielä pari viikkoa, joten nyt nauttimaan ihanasta aurinkoisesta ilmasta :)

Ai joo, Repestä vielä sen verran, että portaat sujuu nyt jo suorastaan hyvin. Lisäksi ollaan alettu harjoittelemaan vapaana oloa silloin kun minä olen poissa. Samoin öisin. Yöt se on vallan ollut vapaana nyt jo jonkin aikaa ja päiväsaikainen vapaana olokin on lisääntynyt pikku hiljaa. Hyvin siis mennään toistaiseksi. Kyllä pieni pelko on kokoajan takaraivossa siitä, että jotain tuhoa syntyy vielä... Mutta päivä kerrallaan :)