Syyskuun ensimmäinen

Nyt sitten virallisesti on kesä ohi ja syksy tullut. Että mä odotan sitä kun puissa alkaa olla väriä ja eloa. Aamut ja illat on vilpoisia, heijastimet ja hanskat on kaivettu esille. Kesätavarat alkavat löytämään tietään kellariin pikkuhiljaa. Vaatteita on kaivettu esiin ja lämpöisempiä otettu käyttöön. Niin se vain elämä menee.

Koulun alkuun on kolme yötä. Ihana päästä jälleen oppiin, varsinkin kun suunnitelmat tutkinnosta siintävät tuolla parin vuoden päässä. Rankka tämä syksy tulee olemaan, mutta tietoisesti tein valinnat. Onneksi on kuitenkin koiralle järjestynyt hoitaja ja tarvittaessa perhe auttaa. Se on ihana tietää, että voi opintojaan viedä eteen päin.

Vaatteita kun on kaivanut esille, on saanut kokea positiivisen yllätyksen. Ne alkavat olemaan liian suuria! Ihanata ihanata! Vaikka painon putoaminen on tyssännyt tuohon kymmeneen kiloon, niin jotain tapahtuu koko ajan. Mittanauha on armoton ja hyvä motivaattori silloin kun vaa'assa ei näy mitään. maaliskuusta elokuun loppuun on vyötäröltä lähtenyt 14 senttiä, joten se alkaa olla jo aika moinen saavutus! Ja positiivinen sellainen! Mutta vielä en mene vaatekauppaan, sinne ehtii myöhemminkin ;)

Olen nauttinut nyt iltaisin pitkistä lenkeistä Repen kanssa. Nautin siitä kun on pimeää ja vilpoista. Pieni sadekaan ei haittaa yhtään. Se vain virkistää ja lisää nautintoa.

Kuntoilu on asettunut nyt selkeään rytmiin, josta pidän kiinni. Uimassa käyn 3 kertaa viikossa ja vähintään kilometri tulee uitua. Se onkin mukavaa puuhaa! Kuntosalilla käyn 2 kertaa viikossa toistaiseksi vielä tuon selän takia. Se ei oikein vielä tykkää kovasti kuntoilusta, joten hirveätä rääkkiä ei voi tehdä. Mutta hyvältä tämäkin jo kuulostaa! Kun vertaa viime talveen jolloin en tehnyt mitään säännöllisesti, niin tämä on jo todella hyvää parannusta siihen!

Repe lähti äidin kanssa sienimetsään, joten mä alan suuntaamaan kohti töitä ja iltavuoroa. Ihmeellinen olo, kun ei tarvitse miettiä koiraa töihin lähtiessä :) Joskus näinkin!