Joskus kannattaa kääntää radiokanavaa kun ajelee autolla. Aina ei kannata pysyä siinä samassa kanavassa, sillä joskus voi jopa joutua ajattelemaan asioita ihan vain jonkin kappaleen vuoksi. Näin kävi allekirjoittaneellekin tänään.
Lululla oli kolme mieltä,Lululla oli kolme mieltä ja yksi niistä valtasi hänet iltaisin.
Hän illalla kohtasi rappiomiehet, hän illalla kohtasi rappiomiehet,
myrkyistä kuiskien , rumuutta palvoen.
Muuten hän oli niin kuin yksi meistä vain,
hän rokkia rakastaa ja öisiä katuja.
Muuten hän oli niin kuin yksi meistä vain,
hän rokkia rakastaa ja öisiä katuja.
Päivällä oli toinen mieli, kun töihin kiiruhti hoitaja pieni,
ei kiinnosta paljon työt, silti ilmeet ylpeän.
Normiriemu valtasi heidät, normiriemu valtasi heidät,
kahvihuoneen kalpeat sairaanhoitajat.
Muuten hän oli niin kuin yksi meistä vain,
hän rokkia rakastaa ja koukussa kiemurtaa.
Muuten hän oli niin kuin yksi meistä vain,
hän rokkia rakastaa ja himmeitä valoja.
Lululla oli kolmas mieli, asematunnelin ovenpieli
houkutti häntä ja viivytti kaipuun kuolemaa.
Asiaton oleskelu asemilla, heikkojen siitä on hyvä olla,
lähdön läheisyydestä he turvaa saa.
Muuten hän oli niin kuin yksi meistä vain,
hän rokkia rakastaa ja lähdön tunnelmaa.
Muuten hän oli niin kuin yksi meistä vain,
hän rokkia rakastaa ja öisiä katuja.
Ajelin töistä kotiin ja kuuntelin pitkästä aikaa jotain muutakin radioasemaa kuin Novaa. Ja kuinka ollakaan eräältä paukahti suoraan tämä ääniaalloille. Vaikken olekaan se kahvihuoneen pieni kalpea sairaanhoitaja, niin jokin tuossa kappaleessa kolahti niin hyvin. Toki se nostatti hurjan kasan muistoja menneiltä vuosilta ja mukavista hetkistä, mutta se sai taas ajattelemaan nykytilannetta ja asioiden oikeaa laitaa.
Joka kuukausi mietin, missä on mun palkasta se puuttuvat 500 euroa, joka mainostetaan sairaanhoitajan saavan joka kuussa. Ei ole näkynyt mulla tähän mennessä. Heti kun se jostain löytyy, niin toki odotan takautuvasti näiltä kaikilta vuosilta tuota puuttuvaa summaa. Ja sehän on iso raha!
Lakko näyttää tulevan, ei sille minkään voi. Vaan kuinka siinä mahtanee käydä, toivottavasti ei ainakaan niin kuin edellisessä lakossa. Silloin nimittäin lakko lopetettiin huonommilla eduilla, kuin mitä lakkoon mentäessä oli. Mm. moni menetti lomapäiviä (allekirjoittanut muun muassa) ja moni muukin juttu huononi entisestään. Ja palkassahan se ei myöskään näkynyt yhtään. Saapa nähdä kuinka tässä nyt käy. Henkilökohtaisesti itselläni ei ole mahdollisuutta mennä lakkoon, sillä vielä ei pankki ole hyväksynyt TEHYn jäsenkorttia kuittaamaan kuukausittain asuntolainaa. Mutta ehkä sekin muuttuu ;) Ja muutenkaan en usko koko lakon vaikutuksiin ollenkaan.
Mutta sitä ihmettelen, että valtiolla on varaa vetää näin tiukalle. Ensin puretaan jonoja hullunkiilto silmissä ja isoilla korvauksilla (lääkäreille, ei hoitajille). Päästään viimein hoitotakuuseen ja homma alkaa luistaa. Niin nyt valtio on valmis heittämään koko systeemin romukoppaan ja jälleen kerran maksamaan ison summan siitä, että jonot kasvatetaan ensin pitkiksi ja jälleen aletaan niitä purkamaan isoilla rahoilla.
Onneksi mun ei tarvii siitä olla päättämässä. En haluaisi ottaa enää yhtään ihmishenkeä omalle tunnolleni. niitä on siellä jokaisessa työvuorossa jo ihan tarpeeksi monta.
Mutta kun ruokatauolla puhuttiin mahdollisesta lakosta ja sen vaikutuksista, niin kyllä meidän taukotilassa oli useampi kalpea hoitaja. Ei se ole kenenkään toive, että lakon kautta tarvitsee suomalaisien päähän takoa ihmishengen hintaa. Jokainen voi ihan itse miettiä, miltä tuntuisi maata leikattuna ja kipeänä, hirveässä vessahädässä ja nälkäisenä, mutta kukaan ei ehdi tulla auttamaan. Tai kärsiä kivuista ja hoitaja ei ymmärrä puhumaasi kieltä, etkä tule ymmärretyksi. Mutta siihenhän tässä ollaan menossa. Jokainen päättäjä (siinä missä muutkin suomalaiset) voisivat tulla kuukaudeksi mihin tahansa sairaanhoitoon ja katsoa, mitä sairaanhoitajan työ oikeasti on. Ei siellä ole aina sitä lääkäriä, joka päättää, vaan itse ne päätökset on tehtävä, itse on tiedettävä koska pitää hälyttää ja kukakin. Itse sitä pitää osata potilaan nenänpäästä sanoa kivut, leikkausvuoto ja vointi. Itse on osattava erottaa nukkuminen ja hengityslama. Ei siellä kukaan muu ole kertomassa, mitä tehdään ja miten se homma sujuu. Jälleen kerran tänään mietin miten väärin olen alani valinnut, kun olen ainoana sairaanhoitajana vastaamassa iltavuorossa potilaiden hengestä. Toki perushoitajillakin on vastuu, mutta tällä hetkellä se päävastuu on sairaanhoitajan. no joka tapauksessa iso kiitos kuului kyllä tästä illasta ihanille konkareille, joiden kanssa sain työskennellä, jotka osaavat tarkkailla potilaita ja raportoida voinnissa tapahtuneet muutokset.
No niin, tulipas taas työjuttuja. Enpä olekaan niitä tainnut juurikaan tänne kirjoittaa. Mutta pakko vähän papattaa johonkin suuntaan. Viikonloppuna oli katselemassa toisessa sairaalassa, poissa HUSsin alueelta, miten työt sujuvat ja millaista siellä olisi työskennellä. Olihan se ihan ok kokemus ja lupasin mennä uudelleenkin jos tarve tulee. Ja jos siitä en muuta oppinut niin ainakin sen, että meillä on moni asia hyvin meidän osastolla. Kyllä tuollainen keikan tekeminen muualla ainakin avaa silmiä ja avartaa näkemystä asioista. Suosittelen lämpimästi jokaiselle.
Nyt on pakko siirtyä vaakatasoon. Ensin pitää vain paikata patjaa, joka on jälleen pienentynyt erään termiitin toimesta työvuoroni aikana. Kyllähän nuo uudet patjat kestikin lähes 2 kuukautta :)
Joka kuukausi mietin, missä on mun palkasta se puuttuvat 500 euroa, joka mainostetaan sairaanhoitajan saavan joka kuussa. Ei ole näkynyt mulla tähän mennessä. Heti kun se jostain löytyy, niin toki odotan takautuvasti näiltä kaikilta vuosilta tuota puuttuvaa summaa. Ja sehän on iso raha!
Lakko näyttää tulevan, ei sille minkään voi. Vaan kuinka siinä mahtanee käydä, toivottavasti ei ainakaan niin kuin edellisessä lakossa. Silloin nimittäin lakko lopetettiin huonommilla eduilla, kuin mitä lakkoon mentäessä oli. Mm. moni menetti lomapäiviä (allekirjoittanut muun muassa) ja moni muukin juttu huononi entisestään. Ja palkassahan se ei myöskään näkynyt yhtään. Saapa nähdä kuinka tässä nyt käy. Henkilökohtaisesti itselläni ei ole mahdollisuutta mennä lakkoon, sillä vielä ei pankki ole hyväksynyt TEHYn jäsenkorttia kuittaamaan kuukausittain asuntolainaa. Mutta ehkä sekin muuttuu ;) Ja muutenkaan en usko koko lakon vaikutuksiin ollenkaan.
Mutta sitä ihmettelen, että valtiolla on varaa vetää näin tiukalle. Ensin puretaan jonoja hullunkiilto silmissä ja isoilla korvauksilla (lääkäreille, ei hoitajille). Päästään viimein hoitotakuuseen ja homma alkaa luistaa. Niin nyt valtio on valmis heittämään koko systeemin romukoppaan ja jälleen kerran maksamaan ison summan siitä, että jonot kasvatetaan ensin pitkiksi ja jälleen aletaan niitä purkamaan isoilla rahoilla.
Onneksi mun ei tarvii siitä olla päättämässä. En haluaisi ottaa enää yhtään ihmishenkeä omalle tunnolleni. niitä on siellä jokaisessa työvuorossa jo ihan tarpeeksi monta.
Mutta kun ruokatauolla puhuttiin mahdollisesta lakosta ja sen vaikutuksista, niin kyllä meidän taukotilassa oli useampi kalpea hoitaja. Ei se ole kenenkään toive, että lakon kautta tarvitsee suomalaisien päähän takoa ihmishengen hintaa. Jokainen voi ihan itse miettiä, miltä tuntuisi maata leikattuna ja kipeänä, hirveässä vessahädässä ja nälkäisenä, mutta kukaan ei ehdi tulla auttamaan. Tai kärsiä kivuista ja hoitaja ei ymmärrä puhumaasi kieltä, etkä tule ymmärretyksi. Mutta siihenhän tässä ollaan menossa. Jokainen päättäjä (siinä missä muutkin suomalaiset) voisivat tulla kuukaudeksi mihin tahansa sairaanhoitoon ja katsoa, mitä sairaanhoitajan työ oikeasti on. Ei siellä ole aina sitä lääkäriä, joka päättää, vaan itse ne päätökset on tehtävä, itse on tiedettävä koska pitää hälyttää ja kukakin. Itse sitä pitää osata potilaan nenänpäästä sanoa kivut, leikkausvuoto ja vointi. Itse on osattava erottaa nukkuminen ja hengityslama. Ei siellä kukaan muu ole kertomassa, mitä tehdään ja miten se homma sujuu. Jälleen kerran tänään mietin miten väärin olen alani valinnut, kun olen ainoana sairaanhoitajana vastaamassa iltavuorossa potilaiden hengestä. Toki perushoitajillakin on vastuu, mutta tällä hetkellä se päävastuu on sairaanhoitajan. no joka tapauksessa iso kiitos kuului kyllä tästä illasta ihanille konkareille, joiden kanssa sain työskennellä, jotka osaavat tarkkailla potilaita ja raportoida voinnissa tapahtuneet muutokset.
No niin, tulipas taas työjuttuja. Enpä olekaan niitä tainnut juurikaan tänne kirjoittaa. Mutta pakko vähän papattaa johonkin suuntaan. Viikonloppuna oli katselemassa toisessa sairaalassa, poissa HUSsin alueelta, miten työt sujuvat ja millaista siellä olisi työskennellä. Olihan se ihan ok kokemus ja lupasin mennä uudelleenkin jos tarve tulee. Ja jos siitä en muuta oppinut niin ainakin sen, että meillä on moni asia hyvin meidän osastolla. Kyllä tuollainen keikan tekeminen muualla ainakin avaa silmiä ja avartaa näkemystä asioista. Suosittelen lämpimästi jokaiselle.
Nyt on pakko siirtyä vaakatasoon. Ensin pitää vain paikata patjaa, joka on jälleen pienentynyt erään termiitin toimesta työvuoroni aikana. Kyllähän nuo uudet patjat kestikin lähes 2 kuukautta :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti