On ihan hassu olo. Ei tarvinnut lähetä töihin yöksi. Mitä ihmettä sitä osaa oikein tehdäkään enää kotona, kun on kerrankin taas aikaa. Kuusi työn täyteistä yötä on takana ja nyt on aika hengähtää hetki, ennen kuin jälleen starttaa työn rytmiin.
Ystävänpäivä meni ja arki jatkuu. Monta mietettä nousi ystävänpäivänä mieleen. Itse huomaa sen, että ystäviä pitää tietyllä tavalla itsestään selvyytenä. Mutta ei se niin aina ole. Vaikka ystävänpäivää virallisesti vietetään kerran vuodessa, pitäisi jokaisen niistä 364 päivästä olla myös ystävän päiviä. Jokaisena päivänä pitäisi muistaa se, että ystävät ovat rikkaus joita tulisi vaalia.
Vielä kerran siis kiitos sinulle rakas ystäväni, että olet olemassa!
Niin siis perjantai kääntyy yötä kohti, yötä jonka saan nukkua pitkästä aikaa omassa sängyssä oman peiton alla. ja tietenkin Repe nukkuu vieressä omalla tyynyllään.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti