Viimeinkin sen voi sanoa: syksy on todellakin tullut!
Kävimme Repen kanssa jälleen kerran metsässä ja vasta takaisin tullessa tajusin kuina koko luonto on herännyt erilaiseen eloon. Jokainen puu pistää parastaan ja pukee päällensä värejä. Ja pitihän koko komeus sitten todistaakin. Samalla sitten tuli vasta valokuvien muodossa tajuttua kuinka isoksi Repe on jo kasvanut, siitähän tulee vielä ihan oikea koira!
Sain puhelun tänään jossa kerrottiin hautajaisten ajankohta ja paikka. Se osuu oman muuton kanssa päällekäin, mutta muuttamaan ehtii joku toinenkin päivä. Onneksi on väkeä apuna muutossa, jotka myös ovat hautajaisissa, niin ei tule ongelmia sen suhteen, miten saada nyt yhtäkkiä jostakin uudelleen apua.
Jälleen mieleen nousee ajatus siitä, kuinka pienestä elämä voi olla kiinni. Ja mietin, olenko muistanut sanoa jokaiselle ystävälleni kuinka tärkeitä he ovat elämässäni? tai tietääkö perheeni kuinka läheisiä ja korvaamattomia he minulle ovat? Siirränkö ne tärkeät sanat aina seuraavaan kertaan, vaikka tämä kerta voi olla viimeinen. Toivottavasti en niin tee. moni asia on kuitenkin niin peruuttamatonta.
Elämä muuttuu vielä iloksi, tavarat alkavat olemaan jo laatikoissaan, vain muutama asia on enää vailla omaa boxiaan ja sitten ne ovat kaikki valmiina siirrettäväksi seuraavaan osoitteeseen, joka näillä näkymin on voimassa toistaiseksi. Tietenkään ei voi vannoa, elämässä kun tapahtuu paljon kaiken laista odottamatonta, mutta kyllä nyt suhtautuu tulevaan niin, että tässä se sitten on. Oma koti. Minun oma koti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti