Illan hämärää

Niin se on syksy tullut ja aika aloittaa monta uutta asiaa elämässä. Kohta kääntyy kirjaimellisesti uusi lehti minunkin elämässäni kun oman asunnon avaimet saa käteen ja elinympäristö vaihtuu vähän maalaisempaan. Noh, on se sen verran lähellä kaupunkia kuitenkin, että tuskin sitä huomaa olevansa se kauempana maalla kuin nytkään.

elämä on heittänyt kuperkeikkaa viimeisen viikon sisällä. Hyvä ystäväni ja työtoverini poistui yllättäen joukostamme ja sen sulattaminen on vienyt aikaa.

Repe, pian 7,5 kuukautta, jatkaa kasvuaan kohisten. Joka päivä on jotain uutta ja ihmeellistä. Nyt kun lehdet alkavat putoamaan puista, on kävelylenkit venyneet pitkiksi, kun jokaista leijailevaa lehteä on päästävä ihailemaan lähempää. Ja kuinka kivaa onkaan metsästää niitä lehtiä, joita tuuli kuljettaa.

Muutto siis lähenee, ja Repekin on osallistunut omalla panoksellaan pakkaamiseen. Lähinnä tavaroiden lajitteluun, mikä lähtee mukaan ja mikä ei. Tosin meillä on hivenen eriävä mielipide siitä, mikä menee roskiin. Sillä minusta tuo sänky olisi ollut ihan hyvä vielä, mutta Repe totesi uuden sängyn olevan tarpeellinen varmistaen vanhan sängyn roskiin menemisen syömällä siitä jalat ja päädyn. Niin se vain elämä menee.

Syysillan hämärässä on ihana istua parvekkeella. Nyt on ollut niin kaunis täysikuu, jota olen ihailemalla ihaillut ja tuijottanut. samalla sitten sytyttänyt kynttilän palamaan lyhtyyn muistuttamaan siitä, kuin pienessä se elämän liekki meissä on.