Hirvivaara

Syksyn hämärät illat ja hirvestysaika taitaa ajaa hirvet liikkeelle aina vain aikaisemmin... Kävin tänään Forssassa kampaajalla (juu-u, käyn siellä asti, enkä vaihda kampaajaani, Sannaa, Mihinkään!) ja tapaamassa kavereita sekä vanhoja opettajiani (he ovat kyllä vielä ihan nuoria, mutta vanhoja mun opetukseeni nähden...).

Lähdin ajamaan vasta lähempänä kuutta illalla kotiin päin ja riihimäki-hml - tie on aika hirvi riittoisa tie kaikin puolin. Siinä on ollut eräänkin kerran nappisilmät vastakkain, toisella vain isommat sarvet kuin toisella... Ja niin sitten olin tänäänkin. Kaiken lisäksi vielä kahteen kertaan. Onneksi kummallakaan kerralla ei ollut mitään "läheltä piti" - tilannetta, vaan ehdin hyvin ja ajoissa reagoimaan tilanteeseen.

Kun sitten pääsin moottoritielle asti jäin miettimään molempia hirviä. Tai oikeastaan sitä, kuinka paljon hirvikolareita tapahtuu ja kuinka monelle se on viimeinen kohtaaminen elävän olennon kanssa. Jotenkin nämä viime viikot ovat olleet liian synkkiä, suru-uutisia tulvii joka suunnasta ja elämän lopullisuus, elämän loppuminen ja jäljellä oleva aika on meidän ulottumattomissa. Ei sitä koskaan tiedä. Ja se panee miettimään, mikä on oma suhde asioihin ja millä mallilla oma elämä on. Miten on asiansa järjestänyt ja mikä se oma päämäärä on.

Keväällä pohdin uskoa enemmänkin ja tulos näkyy nykyisessä elämässäni erittäin selvästi. Jalat vie viihteelle usein ja raitis ilma filtterin läpi on osa minua. Vaikka ehkä jollakin tasolla tiedän, ettei valinta ole ihan oikea, en tällä hetkellä voi kuvitella palaavani jonkin muottiin johon olin itseni tunkenut vain siksi, että kelpaisin "ystävilleni" ja olisin / toimisin niin kuin oletetaan. Tiedän, että elämäntapani on karkoittanut monia ystäviä ulottumattomiin, mutta toisaalta olen saanut tilalle myös uusia erittäin ihania ystäviä. Ja rehellisesti sanoen, en vaihtaisi heistä yhtäkään pois.

Palatakseni arkeen, hiukset ovat lyhentyneet hurjan paljon, väri on muuttunut ja muuttolaatikoiden määrä kasvaa. Koulutyöt odottavat tekijäänsä ja tällä viikolla olen pääsääntöisesti kouluttautumassa enemmän kuin töissä. Keskiviikkona sitten selviää virallinen muuttopäivä ja voi alkaa tekemään ihan oikeasti jotain päätöksiä, kuten minä päivänä tulee uudet keittiön kalusteet ja pesukone yms. Milloin saa hakea hyllyn, tv-pöydän ja sohvapöydän ja ostaa viimeinkin ne tapetit ja lamput. Paljon on siis tulossa haipakkaa tällä viikolla, mutta tämä on niin ihanaa kun omansa eteen tekee töitä, joten en yhtään rutise. Päin vastoin nautin jokaisesta hetkestä sillä on tämä niin ainutkertaista!!