Arkisia mietteitä

Ylimääräinen lomaviikko on takana päin. Ihana lämmin Kreikan ilmasto ja niin lämmin vesi. Sinne olisi voinut jäädä pidemmäksi aikaa. Siis todellakin se oli lomaa, eikä mitään muuta. Koko loman ajan tuli tekstiviestejä, että tuletko töihin. Oli niin helpottavaa kun ei tarvinnut edes miettiä ylimääräisen tekemistä, eihän sieltä olisi mitenkään onnistunut. Enkä rehellisesti sanoen olisi halunnutkaan!

iho voi hyvin, ihottuma on jälleen poissa ja ehkä se taas kestää jonkin aikaa, ennen kuin tulee takaisin. Onneksi on keksitty hoitomuotoja, muuten en voisi tätä työtä tehdäkään. Vaikka kieltämättä viimeiset uutiset hoitajien yksityisyyden suojan rikkomisesta saavat jälleen ajatukset kääntymään kohti koulunpenkkiä. taitaa talvi mennä todellakin nenä pääsykoekirjoissa kiinni, jos tuo paikka ensi vuonna aukeaisi...

Repekin oli elämänsä ensimmäisen kerran viikon hoidossa ja lähes vieraassa paikassa. Pelkäsin etukäteen tuhoja ja mahdollista loppulaskua, kun loma on ohi, mutta yllätys oli suuri kun sen kotiin hain. Se oli ollut mallikelpoisesti ja nätisti, ei tuhonnut mitään ja täysin kuin mikä tahansa normaali kotikoira. Ja tuo perhe lupautui heti, että ottavat repen ensi keväänä 2,5 viikoksi kun tarve osuu heidänkin kannaltaan hyvään kohtaan. Koko perhe iloitsi koirasta kovin, mikä oli tietenkin ihanaa itsellekin. Sitä voi luottavaisin mielin viedä sen hoitoon milloin tahansa ja tietää, että koiran on hyvä olla, mutta myös hoitajat nauttivat hoidokista.

Syksy on siis alkamassa ja monta uutta kuviota on tulossa. tein kesän aikana raskaan päätöksen siirtyä pois tuolta osastolta, jossa olen nyt 4 vuotta ahertanut. Päätökseen oli monta syytä, mutta silti se oli vaikea. Nyt siis on 3 viikkoa aikaa ja uudet kuviot astuvat arkeen. Tuon päätöksen myötä joudun myös luopumaan hoitotieteen opinnoista ainakin syksyksi, mikä toisaalta on tietenkin ihan hyvä juttu, mutta toisaalta harmittaa. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada, joten elämä jatkuu. Keväällä katson, mihin rahkeet riittää ja mikä on järkevää.

Aluksi olen siis 4 kuukautta pois omalta osastolta. Sen jälkeen on elämä avoin, eli voin palata omalle osastolle (alkuperäinen suunnitelma) tai katsoa jotain muuta. Tällä hetkellä uskon palaavani ainakin joksikin aikaa, mutta mieli voi muuttua pitkän syksyn myötä ja asiat saada uuden laisia muotoja. katsotaan siis mitä elämä tuo tullessaan.

Meidän elämään ei siis kuulu kovin paljon uutta. Samaa arkea mennään, huomenna pitäisi palata töihin vielä 3 viikoksi ja sitten vaihtaa hetkeksi maisemaa. mitä sen jälkeen, on auki. Opinnot jää hetkeksi mutta pääsykokeisiin luku jatkuu pitkän pimeän talven yli (realistina en edes odota lunta ja pakkasta).

Hoitajakamuille, jotka täällä käytte lukemassa, niin käykää vilkaisemassa tätä ja mielellään myös allekirjoittakaa adressi jos se vain on mahdollista

Tiedot terveydenhuollon henkilöstöstä nettiin

Sieltä löytyy tietoa tuosta lakiuudistuksesta, jonka mukaan kaikkien hoitajien tiedot tulevat nettiin jokaisen luettavaksi. Hyvästi yksityisyyden suoja... Mäkin haluaisin tietää, miten koulutettuja meidän pitäjän opettajat ja poliisit ovat yms... Ja rikosrekisterikin pitäisi laittaa julkiseksi saman tien. Ärsyttää, mutta alaa voi onneksi aina vaihtaa!