Takaisin arkeen

Onpas aika ehtinyt hurahtamaan ruhtinaalisesti edellisestä päivityksestä. Kiirettä on riittänyt niin töissä kuin vapaa-ajallakin ja aina nukkumaan mennessä on ajatus blogin päivittämisestä käynyt mielessä, mutta siinä kohtaa ei ole enää jaksanut avata konetta ja alkaa kirjoittamaan. Varsinkaan jos aamulla on ollut herätyskello soimassa jo viiden jälkeen... Sitä on koittanut saada unta kerättyä mahdollisimman paljon.

Töihin paluu sujui odotusten mukaisesti. Ei siitä voi sanoa sen enempää, mutta jopas on ollut taas hulinaa töissä. Pinna on palanut monella, ihmiset ovat uupuneita ja väki vähenee. Minkäs sille voi, jos johto ei A) ole kiinnostunut B) tee mitään asioille. Tietoisiahan he ovat, sitä ei voi kiistää kukaan heistä.

Kesän loppuminen on näkynyt niin töissä kuin sitten myös tuolla ulkona. Kesäkukat on lähes kaikki laitettu kompostiin ja illat alkaneet pimentymään. Kynttilälyhdyt ovat löytäneet paikkansa terassilla jälleen. Metsä on täynnä sieniä ja ainakin puolukoita. Muita marjoja lähimetsässä ei ole ollut kerättäväksi asti (mustikat Repe syö pensaasta ennen kuin ehdin sinne asti...). Aamuisin olen nauttinut metsän tuoksusta, kostea sammal ja kuulas aamuaurinko ovat lujittaneet syksyn tuntua. Tervetuloa syksy.

Työstressi näkyy myös iho-ongelmina jälleen. Varsinkin kun tämä suomen kesä ei ole tarjonnut aurinkoa hoidoksi, on iho sen näköinenkin jälleen. Siksi suuntana aurinko hyvin pian. Johan edellisestä reissusta on aikaa pari vuotta... Aika hujahtaa niin nopeasti! Ja kyllä mä lähden ihan mielelläni kunnon lomallekin nollaamaan asioita. Etäisyys auttaa moneen asiaan :p

Loman jälkeen on enää 3 viikkoa töitä ennen kuin työpiste muuttuu. Meillä on mennyt asiat niin hulluiksi, että tällä hetkellä olo on sellainen ettei tänne paluuta ole enää. Siis omasta tahdosta. Toki mieli ehtii muuttumaan moneen kertaan matkan varrella, mutta jos nykyisessä paikassa ei muutoksia tule, ei minuakaan siellä hetkeen näy...

Repe menee matkan ajaksi uuteen perheeseen hoitoon. Ollaan käyty siellä kerran tutustumassa yhdessä ja kerran Repe on ollut siellä myös yökylässä. Oli ihana hakea se kotiin sieltä, kun toinen oli niin väsynyt ettei meinannut jaloillaan pysyä. Tiedossa on siis Repellekin aktiviteettien täyttämä viikko. On ihanan helpottunut olo itsellä, kun tietää Repen pääsevän hyvään paikkaan hoitoon. Se kun ei aina ole itsestään selvyys. Nyt onneksi meni asiat hyvin!

Syksy tuo tullessaan myös opiskelut. Hoitotiede jatkuu, mutta minkä laisella sabluunalla, selviää vähän myöhemmin. Toisaalta mielessä on käynyt toisen laiset opinnotkin, mutta se tarkoittaisi hoitotieteen lykkäämistä jälleen eteen päin. Hiukan harmittaa nuo keväiset pääsykokeet kun se oli lopulta aika pienestä kiinni, ettei paikka opinahjoon auennut. Ehkä ensi vuonna on parempi tuuri, kun asioita on lukenut vähän tiiviimmin ja opiskellut kunnolla pääsykokeita varten. Saa nyt nähdä. Kuitenkin tässä olisi vuosi aikaa tehdä jotain muita opintoja... Mitä ne sitten on, sitä en osaa vielä sanoa *wirn* vai meneekö tämä talvi kerrankin vain työn merkeissä :)

Moni on kysellyt, mitä tuo laskurini tuossa sivupalkissa oikein laskee. No se laskee kahta asiaa, jotka sattuvat tapahtumaan samana päivänä. Toinen on se unelma joka tältä keväältä jäi toteutumatta ja toinen on tietenkin tuo pyöreiden vuosien täyttäminen. Päätin yhdistää nuo kaksi asiaa niin, että syntymäpäivänäni olen tuolla tuhansien kilometrien päässä ja vietän siellä "paratiisissa" kaksi viikkoisen nauttien elämästä.

Tällaista tähän elämään nyt kuuluu. Ei siis mitään ihmeellisempää. Tavallista arkea.