Ensimmäinen "loma" viikko

Ensimmäinen lomaviikko on ollut värikäs. Juhannus oli ja meni. Juhannuspäivä tunsin, ettei kaikki ole ihan niin kuin pitäisi. En siitä vielä arvannut mitä edessä oli. La-su välisenä yönä heräsin siihen, että selkä on todella kipeä ja jalat täysin puutuneet. Koitin nousta ylös ja se oli tuskaa. Ei muuta kuin sunnuntaina lääkäriin. Selässä välilevy luiskahtanut paikaltaan. Ilman traumaa kaiken lisäksi. En ymmärrä miten se niin voi tehdä. No, joka tapauksessa särkylääkkeitä pari purkillista mukaan ja sairaslomalle. Onni onnettomuudessa oli se, että loma alkoi virallisesti ma:na ja sain sva:n jo sunnuntaina. Eli maanantaina perumaan lomapäiviä.

Meille on muodostunut joka vuotiseksi traditioksi Repen kanssa, että sänky uusitaan juhannuksena. Repe pitää siitä huolen, ja niin kävi tänäkin vuonna. Jokin aika sitten Repe söi sängystä tukipuun, ettei siinä ole voinut nukkua. Uutta eioinut siihen laittaa, kävin monessa lautakaupassa puuostoksilla. Turhaan.

Maanantaina oli pakko päästä käymään Porvoossa hoitamassa asioita ja houkuttelin siskoni mukaan. Vierailtiin myös Brunbergilla...Hyvästi laihdutuskuurit... Samalla reissulla sitten tuli puheeksi sänky ja ei kun sänky kauppaan samalla reissulla. Alesta löytyi hyvä sänky ja edullisesti. Rautaa kaiken lisäksi :) Ensi vuonna Repe ei tuota ainakaan syömään pysty, josko tuo siis kestäisi pari vuotta *wirn*











Tässä sisko kokoamassa sänkyä, minä en voinut juuri muuta kuin jakaa ohjeita...



Tiistai meni toipuessa maanantain reissusta. Selkä kipeytyi siitä niin kovin, että vaakatasossa päivä meni suurelta osin. Vaikkakin pakko sanoa, että kaikista parasta on istuminen tai kävely. Makaaminen on kaikista kivuliainta. Ja yöt on jotain ihan kauheaa...

Torstaina ystävä (luojalle kiitos hänestä :) ) roudasi mut asioille ja kahville ihmisten ilmoille. Kyllä se virkisti! Ja yhden löydön tein alesta jälleen. Sitä koekäytetään sitten pori jazzeilla (johon muuten menen, olipa selkä missä kunnossa tahansa).

Tänään ei sitten olekaan paljon ehtinyt tekemään. On vain koittanut olla.

Parasta tässä on kuitenkin se, että aurinko ei ole paistanut. Hassua kyllä, ukkosta on ollut koko viikon todella paljon. Joka päivä on jyrissyt, salamoinut ja vettä tullut todellakin oikein olan takaa. Kaiken kruunasi torstai-ilta, kello oli jo lähemmäs yhtätoista kun ihmettelin kuinka nyt noin pimeäksi meni. Katsoin ulos ja taivaalla oli kaksi sateenkaarta. Upean näköistä!


















Vettä tulee niin, ettei räystäätkään enää vedä, vaan vesi tulee räystäiden yli paineella. Eipä ole tarvinnut juuri miettiä kukkien kastelua. Päin vastoin. Tuntuu, että home alkaa hiipimään hiljaa kukkapurkkeihin... Noh, juuri istutettu nurmikko ainakin on juurtunut hyvin. Sitähän pitää kastella paljon ensimmäisten viikkojen aikana. Taivas on huolehtinut siitä meidän puolesta paremmin kuin hyvin :)



















































Että oli upean näköistä. Ehkei se ihan kuvissa välity, mutta ei voi muuta sanoa kuin että kaunista oli. Kaksi täydellistä sateenkaarta päällekäin ja aika kapealta alueelta alkoi ja loppui. Ihan kuin saippuakuplaa olisi katsonut. Sellaista jättisuurta :)



















Kuka se sanoi, ettei koira osaa nauttia elämästä? Kyllä tämä koira ainakin nauttii niin uudesta sängystä, puhtaista lakanoista kuin tilasta ja tyynyillä nukkumisesta...



















Repe nauttii myös uudesta päiväpeitosta, joka oli pakko myös ostaa kun tuo ryökäle söi edellisen... Todella yllättävää. Repe huolehtii, että meillä sisustetaan usein :)

Näihin kuviin ja tunnelmiin lopettelen tällä kertaa. Selkä on kipeä edelleen, mutta niinhän se on. Monesti parantumiseen kestää kauan aikaa. Keskimäärin kuutisen viikkoa... Jos kipu on valtava vielä ensi viikolla, en siihen tuhlaa lomapäiviä vaan perun päiviä lisää.

Noh, päivä kerrallaan. Sellaista se elämä on.