Kevään korvalla

Jälleen on viikko hurahtanut kauhealla vauhdilla ohitse. Eletään taas kerran lauantaita. Tänään laitoin tuulemaan ja tein suursiivouksen (okei, ne ikkunat jäi vielä pesemättä) ja laitoin myös uuden maton lattialle. Omatekemiään on mukava katsoa ja kyllä niistä on erilailla iloinen kuin ostetusta matosta. Eteisessä on siis jälleen matto.

Päätin siis tuossa noin viikko sitten, hakea erääseen kouluun ja pääsykokeisiin lukeminen on alkanut. Myös koko kevään vireillä ollut projekti on loppusuoralla, tänään koitin tulostaa valokuvat valmiiksi, niin eikös tuo printteri tulostanut ihan ihmeellisiä kuvia. Täytyy turvautua siis ihan kunnon valokuviin ja käydä jossain liikkeessä... Kiva kiva. Mutta muutoin projekti on puiden purkua vaille valmis. Koko kevät siinä menikin, mutta toisaalta on aika ihanaa kun se on nyt ohitse. Kiitos vaan kaikille mukana olleille ja ennen kaikkea positiivista on ollut oppia tuntemaan ihmisiä ihan uudella tavalla. Se on ollut antoisaa kaikin puolin.

Kevät etenee ja sitä on ollut ihana seurata. Lehdet ovat jo puissa hiirenkorvilla, kuusamassa on peukalon kokoiset lehdet ja piha kukkii. Ihanaa. Varsinkin kun tänään on aurinkokin hellinyt ihan kunnolla. Voiko ihminen enempää pyytää :)

Opiskelusta on jäljellä enää 4 läsnäolopäivää ja seminaarityön viimeistely sekä pieni kirjallinen työ plus oppimispäiväkirjan viimeistely. Ei siis paha homma ollenkaan. Hoitotieteen kanssa on vähän huonommin, tentit olen tehnyt ajallaan, mutta kirjalliset työt junnaa. Päätin suosiolla jättää ne syksyyn. Osallistun tentteihin ja pakollisiin kursseihin nyt keväällä, mutta muun jätän sitten syksylle. Huhtikuu on ollut yhtä haipakkaa ja vieläkään ei näy helpotusta missään tuolla kaukana edessä päin. Ehkä tämä helpottaa joskus kesäkuun puolella, kenties? Tietenkin jos pääsen sisään pääsykokeiden kautta, niin hoitotieteen opinnot vähän muuttuvat, mutta hyväksiluvut saan niistäkin. Onneksi.

Repe on ollut 4 kuukautta tuhoamatta. On aika uskomatonta, kun muistelee mitä kaikkea se on tehnyt. Jos lukeminen on lähellä sydäntä, niin suosittelen lukemaan kirjan "marley ja minä". Se on kuin toisinto meidän ensimmäisestä kahdesta vuodesta Repen kanssa. Meilläkin kun meni kaikki mitä vastaan tuli ja enemmänkin. Siis meni koiran suuhun. On ollut aika hupaisaa lukea tuota kirjaa. Nyt varsinkin kun se ei enää ole ajankohtaista :)

Valmistumiseen on siis aikaa kuukausi. Sitä ennen pitää rutistaa muutamia töitä ja istua pari luentoa. Mutta sitten voi relata ja antaa elämän mennä omalla painollaan :) Jesh!!