Hetken hengähdys

Jälleen on menty haipakkaa eteen päin. Välillä sitä istuu ja miettii, miten on ehtinyt saamaan elämänsä niin kiireiseksi. Mutta toisaalta aikaa löytyy niille asioille, joita arvostaa. Tämä viikko on ollut erityisesti aikamoinen selviytyminen, mutta hauskaa on ollut.

Perjantai aamuna suunnattiin lahden yli avaamaan terassikausi. Mun piti olla ensin perjantaina ihan muualla, mutta monen syyn ja seurauksen vuoksi löysin itseni myös tuosta laivasta. Säät suosi ja oli aivan ihanaa. Harvinaisen rauhallista oli, vaikka lehdissä yms. varoiteltiin viime vuoden mellakoiden toisinnosta. Eipä me nähty mitään. osa ehti polttamaan naamansa hyvin, toinen sai itselleen jo rusketusrajat. Mieletöntä!! Kyllä oli mahtava reissu :)

Kotiin siis lauantai-iltana lähempänä puolta yötä ja tänään jälleen heti töihin. Onneksi Repe oli hyvässä tallessa reissun ajan ja pääsi heittämään talviturkinkin pois virallisesti, joten sillä on ollut aktiviteettia. Tänään sitten töihin heti aamusta. Oon lopettanut yöt torstai-aamuna ja nyt kun laskin yhteen to-su välillä nukuttujen tuntien määrää, jää se lähemmäs 15 kuin 20 tuntia. Siis yhteensä. Mä olen siis herännyt keskiviikkona noin klo 15 jonka jälkeen tietenkin to-yön valvonut töissä, ja siiten sitten kerännyt tunnin sieltä ja toisen täältä jotta on pysynyt pystyssä. Ei se mitään :) Reissussa oli mukavaa. Ja hyvällä porukalla :)

Haipakkaa on siis menty. Tein ihan järjellä ajatellen päätöksen, etten osallistu nyt yhdelle kurssille. Se ei periaatteessa kai mun opintojani ihan hirveästi venytä tuolla hoitotieteessä, mutta vähän ehkä kuitenkin. Tämä toukokuu olisi ollut ihan hirveä, jos olisin ottanut sen nyt joten itselleen on annettava kuitenkin edes hetki aikaa. Muutama koulutuspäivä kun on kuitenkin erikoistumisen lisäksi tulossa niin liian tiukalle ei kannata vetää tätä narua.

Tuolla reissussa ollessa mietin jälleen kerran ystäviä ja ystävyyttä. Se kun on niin moni muotoista. Toiset ovat kavereita, toiset taas todellisia ystäviä. Toisia saa kiittää siitä, että tänä päivänä on tässä, toisten kanssa ei ole enää kuin hyviä muistoja. Uusia ihmisiä tulee elämään ja joskus käy niin, että osa vanhoista ystävistä vain jää. Se kuuluu elämään, eikä sille mitään voi. Ihmiset muuttuvat ja elämä tuo tullessaan monia asioita. Joskus asiat ovat sellaisia, että sen jälkeen ei kaikille vanhoille ystäville vain ole sitä omaa paikkaa enää. Se ei tarkoita sitä, etteikö ystävät olisi edelleen tärkeitä, eivät he mihinkään katoa. Mutta kun elämä tuo ikäviä asioita ja vastamäkiä, tulee väistämättä tilanteita, että ne ihmiset jotka ovat eläneet ne vastamäet mukana, tulevat tärkeämmiksi. Jos mietin menneitä kahta vuotta, on sen aikana tullut ihan uusia ystäviä entisten tilalle. Ja se on ihan vain siitä ollut kiinni, että nämä ihmiset ovat kysyneet vointia ja jaksaneet kulkea vierellä silloin kun oma elämä on ollut erilaista. Ja näinhän se on. Oikeat ystävät pysyvät vierellä, kysyvät kuulumisia ja pitävät yhteyttä. Sitten on niitä ystäviä, joiden kanssa nähdään abaut kerran vuodessa. Ja kyllä se niin on, ettei nämä ystävät pysy läheisinä eikä sitä jaksa tiedottaa omista asioistaan jos toista ei kiinnosta.

No jopas meni taas pohdinnaksi. Mutta niin se vain on. Niin kuin pari päivitystä taakse päin kirjoitin siitä, että monet asiat elämässä ei ole mukavia, mutta ne vain kuuluvat siihen. Moni asia on tahdon asiaa, ja se on vain "pakko tehdä". Niin se vain on. Aikuistenkaan elämä ei aina ole ihanaa, mutta se kuuluu elämään. Se on vähän niin kuin kaikki tai ei mitään. Samahan se on, että kun joku saa lapsen, ei hän voi valita vain niitä hyviä puolia. Ei se ole mikään tilaus, mistä laitetaan ruksi oikeaan kohtaan niistä asioista joita lapsen elämästä haluaa. Ei sieltä voi jättää pois yövalvomisia ja murrosikää, eikä mitään muitakaan kohtia. Se on kaikki tai ei mitään. Etukäteen ei voi tietää, mutta joskus on vain parempi laittaa kädet ristiin ja toivoa parasta. Elämä on täynnä riskejä. Maailman menosta ei koskaan tiedä, mutta onko elämä sitten parempaa jos sitä murehtii koko ajan etukäteen ?? En usko. Joskus on vain asioita, jotka tulevat jos on tullakseen. ja ne on otettava vastaan omien resurssien mukaan.

No mutta nyt tämä pohdinta tältä illalta voisi loppua. Tekstiä tulisi vielä vaikka kuinka, mutta jossain menee raja :) Iso kiitos kaikille terassikauden avanneille ja ennen kaikkea iso kiitos kaikille ihanille ystävilleni, että olette olemassa. Teillä on ollut vaikutusta siihen, että musta tuli tällainen. Ihan positiivisessa mielessä, ei mietitä nyt niitä mun huonoja puolia *wirn*

Ja vielä päivitystä kevätpihalta. Sini- ja valkovuokot kukkivat ja metsä lainehtii kukkamerta. Pihalla tulppaanit ovat avautuneet samoin kuin moni muukin sipulikasvi. Kuusamassa on noin 8cm pituiset uudet oksat, joissa on lähemmäs 4 cm uusia ihania lehtiä. Leikkasin kuusaman viime syksynä ja se pukkaa sellaista vauhtia uusia oksia ja alkuja, että ihan pelottaa!! Ruoho vihertää ja tänään on avattu myös grillikausi pihalla. Olihan siinä useampi jälleen ja mukavaa oli. Varjossa oli 18 astetta eli tarkeni hyvin!

Vappu tulee ja sen vietän vapaalla. Suuntana paikka X (en siis tiedä vielä) tai sitten kohti Ullanlinnan mäkeä. Voi olla että teen mutkan Kajsaniemen kautta (juu, tässä kohtaa se kirjoitetaan j:llä ;) ) moikkaamassa porukkaa. Katsellaan. Tai sitten suunnataan fazulle brunssille. Siinä kohtaa vain saa heittää hyvästit dieteille *lol*

Hauskaa vappua kaikille, ehkä jossain väen paljoudessa tavataan ;)