Ensimmäinen adventti

Niin se vuosi on taas hurahtanut lähelle loppuaan. Ensimmäinen adventti on käsillä. Tässä kohtaa aina alkaa ajattelemaan sitä, mihin vuosi on kadonnut. Elämä menee eteen päin niin kauheaa kyytiä, ettei aina meinaa edes perässä pysyä. Nyt on hyvä tehdä itsensä kanssa tiliä siitä, mitä on tapahtunut vuoden aikana. Onko saanut mitään aikaiseksi, mikä on muuttunut vai onko mikään muuttunut.

Opinnot ovat tuoneet tänä vuonna uudenlaista rikkautta ja rytmiä arkeen. Hyvällä mallilla ovat molemmat, erikoistuminen on puolivälissä ja hoitotiedekin etenee mukavasti. Ensimmäinen tentti meni läpi kirkkaasti ja numerosta olen enemmän kuin iloinen!

Koiran kanssa on löydetty arkeen hyvä rytmi. Tuhot ovat vuodessa vähentyneet, muttei loppuneet kuitenkaan. Pikku hiljaa uskon niidenkin loppuvan. Se on asia, minkä suhteen toivossa on todellakin hyvä elää.

Oma terveys on myös hyvällä mallilla. Työterveyshuollossa kontrollit jatkuu todennäköisesti kevääseen. Ainakin yli joulun on ollut puhetta. Se on ollut hyvä asia, sillä siellä on voinut myös purkaa työtilanteen aiheuttamia ongelmia ja pulmia. Se on ollut itselle myös hyvä tapa nollata monia asioita.

Paino on tänä vuonna ollut laskusuuntainen. Syys-lokakuun ajan päätin pitää taukoa ja pyrkiä pysymään saavutetussa tuloksessa. Muutaman kilon sain takaisin, mutta siihen se onneksi jämähti. Nyt sitten pari viikkoa sitten päätin jatkaa siitä mihin jäin. Hyvällä tuloksella, sillä kahden viikon aikana on kadonnut jälleen 3.1kg. Mikäpä sen mukavampaa, kuin pienemmät vaatteet ja pienempi vaakatulos joka kerralla.

Kuntosalilla käyminen ja uiminen ovat myös jääneet tavaksi, mikä on todella hyvä tapa rytmittää arkea. Viikko sitten tehtiin uusi ohjelma, joka onkin ihan jotain muuta kuin edellinen. Mutta mukava sellainen kuitenkin.

Viulutunnit ovat siis myös käynnistyneet uuden opettajan johdolla. Se on jotain, mistä nautin enemmän kuin paljon! Se on unelman toteutumista parhaalla mahdollisella tavalla. Ja opettajastani en voi muuta sanoa kuin että hän on jotain todella ainutlaatuista ja aivan mahtava opettamaan! En usko, että olisin voinut parempaa saada!

Työtilanne on rauhoittunut työtaistelun jälkeen ja nyt on jälleen periaatteessa ihan mukava käydä töissä. Moni asia on vähän vinksallaan töissä, mutta niin se vain on. Kuulin pari viikkoa sitten erään keskustelun töissä, jota en olisi ehkä halunnut kuulla. En ole edelleenkään varma, oliko minun tarkoituskin se kuulla, vai oliko se vahinko. En ole asiasta sen enempää puhunut esimiehen kanssa kuin asianomaistenkaan kanssa. Enkä aio puhuakaan. Parempi vain antaa asioiden olla ja unohtaa. Kuitenkin tuo keskustelu kulkee itsellä mukana joka päivä. Kyseisten henkilöiden kanssa töissä ollessa jää miettimään sanoja enemmän kuin olisi ehkä tarvettakaan. Tuo keskustelu kirjaimellisesti avasi silmiä. Olen ollut joidenkin asioiden kohdalla turhan sinisilmäinen ja uskonut vain hyvää. En ole halunnut nähdä merkkejä enkä ymmärtää asioita niin kuin ne lopulta näyttävät olevan. Nyt on siis pitänyt tehdä sen suhteen asioista selvää itsensä kanssa. Uskottava huomiseen ja uskottava siihen, että on vielä hyvän tahtoisia ihmisiäkin olemassa. Kieltämättä jonkin verran usko ihmisiin ja ystäviin on kärsinyt kolausta tässä kohtaa. Mutta ehkä se menee ohi. Kukapa sen tietää.

Kokonaistuloksena kuitenkin voin tästä vuodesta sanoa vain sen, että moni asia on mennyt paremmin kuin olin suunnitellut. Moni asia olisi toki voinut mennä eri tavalla mutta asioillehan ei voi mitään. Kaikki ei aina mene niin kuin on itse suunnitellut, ja siihen on vain tyytyminen.

Hyvää adventin aikaa kaikille!