Katsaus tilanteeseen

Työtaistelu etenee ja enää on pari päivää sen realisoitumiseen. kuinka siinä käy, ei kukaan tiedä. Meidänkin osastolta on muutamia käyty vkl:n aikana käskemässä töihin ja kummasti ovet ovat pysyneet kiinni. Tulee ihan mieleen Neste- huoltamoketjun mainos muutaman vuoden takaa, jossa taustalla soi laulu "miksi ovet ei aukene meille, onko rotumme syytä tää...". Niinpä niin, herää kysymys.

Eilen vietettiin pikkujouluja työporukalla. Mieletön tunnelma, sanoin kuvaamattoman hyvä ruoka ja letkeä ohjelma piti mielen virkeänä ja unen loitolla. Aamuyön tunneilla kun hiipi kotiin, ei voinut kuin ajatella sitä, miten hyvä tuuri on käynyt kun on päässyt tuollaiseen työyhteisöön töihin. Ihan mieletöntä! Ja parasta tietenkin oli se, että myös niin moni lääkärikunnan edustaja pääsi paikalle. meillä on mieletön yhteistyö eri ammattikuntien välillä meidän osastolla.

Jottei hyvät uutiset loppuisi tähän, on pakko hehkuttaa vielä eräs asia. Olin nimittäin jäämässä juhlista pois muiden syiden vuoksi ja olin todella pitkään kahden vaiheilla, lähdenkö vaiko en. No päätin siis mennä, mikä oli todella hyvä päätös. Erään työtoverini mies ja miehen ystävä olivat huolehtimassa musiikistamme ja istuimme samassa kohtaa pöytää ruokailemassa. Joku siinä sitten heittämään ilmaan ajatuksen bändistä ja siitä se sitten lähti. Ei bändi vaan puhe musiikista näiden soittajien kanssa. Ja lopputuloksena se, että sain itselleni viulunsoiton opettajan jota olen jo kaksi vuotta etsinyt tuloksetta! Aivan mahtava kruunaus koko päivälle ja oikeastaan tällekin vuodelle. Sen jälkeen kun muutin pois forssasta, olen ollut ilman opettajaa. Vielä seuraavana vuonna olin mukana sinfonietassa, mutta nyt sekin on jäänyt kun ei ole opettajaa joka kuuntelisi ja opastaisi oikeaan suuntaan. Ja tämä jonka sain nyt opettajaksi, en voi muuta sanoa kuin että parempaa en olisi voinut edes unelmoida! Ne taidot jotka hänellä on, se kokemus ja varmuus opettamisesta sekä tapa jolla hän saa viulun todellakin toimimaan ihan oman mielensä mukaan, ovat jotain jota läheskään kaikki eivät hallitse!

En voi kuin hyppiä riemusta!

No arkeen takaisin. Repen lähes 8 viikkoa kestänyt syömälakko / nirsoilu on hetkellisesti taltutettu. Nyt on jälleen viikon päivät ruoka maistunut enemmän ja vähemmän hyvin ja voin olla taas lähes huoletta Repestä. Muutoin poika aikuistuu kohinalla ja ehkä jonain päivänä vielä voin jopa uskaltaa toivoa sitä, ettei se enää tuhoa kun se jää yksin!

Tällaista siis tässä opiskelukiireen keskellä. Huomenna on saatava eräs hoitotieteen argumentti valmiiksi ja sivumäärällisesti tarvitsisi raapia kasaan "enää" 8-10 sivua tekstiä. Eli tekemistä riittää. Nyt kuitenkin totesin, että laitan koneen kiinni ja menen nukkumaan. Uusin voimin huomenna. Hyvä pohjahan siellä jo on, enää puuttuu se kirjoittaminen. Onneksi ajatus asiasta on olemassa, muutoin voisi heittää hyvästit koko hommalle!