Työpäiviä on jäljellä kuusi. Sitten se on ohi. Uusi työ on katsottu jo valmiiksi ja palkka pysyy samana eikä vastuuta ole mistään. Mahtavaa! Työn vaativuus ja palkka on kerrankin kohdallaan! Hallituksen suunnittelemaan lakiin en jaksa sanoa mitään. Naurettava homma, Katainen ja Vanhanen eivät edes halunneet perjantain istunnossa olla vastaamassa teoistaan, joten antaa olla. Saahan niitä lakeja määrätä, mutta kuka takaa sen, että töihin pakotetut hoitajat tekevät siellä jotain? On tehty paljon tutkimuksia siitä, kuinka suuri riski terveydelle kolmivuorotyö on. Ilmeisesti lain säätäminen kumoaa kaikki tutkimukset, koska laki voisi velvoittaa olemaan 7 vuorokautta yhteen putkeen töissä. Kuinkahan käy potilasturvallisuuden jos olet valvonut jo 50 tuntia putkeen ja tulee kriittinen tilanne? Kuka siinä vaiheessa jaksaa enää reagoida potilaiden muutoksiin ja skarppina tarkkailla heitä? Ei kukaan. Mutta jos laki sanoo, että se on terveellistä, niin onhan sen silloin pakko olla
Opinnot edistyvät. Erikoistumisopinnot alkaa olemaan puolivälissä ja erikoistumistyötä käynnistellään hiljalleen. Mielenkiintoista on tuo työntekeminen, mutta luennot eivät ole vieläkään antaneet mitään uutta. Kenellehän tuostakin voisi valittaa? Kai joku valvoo sitäkin mitä koulu opettaa ja mistä ne rahastaa? No ehkä sitten kun energiaa on, voi ottaa selvää siitäkin... Hoitotiede etenee myös mukavasti. Eka tentti takana tältä syksyltä ja kirjallinen työ on hyvässä mallissa. Ensi viikolla pitää sekin saada postiin ja sitten voi alkaa suunnata katseitaan seuraavaan kurssiin. Mukavasti siis sillä saralla asiat
Repe jatkaa omalaatuista elämäänsä. Rytmi meillä on tosi hyvä, ja se on rauhoittanut Repeä kummasti. Repellä oli pitkään kausi, ettei ruoka maistunut ja sehän ei ole labradorille ollenkaan tyypillistä. Mutta alku viikosta se taas aloitti syömään. Riemuitsin siitä todella, mutta se oli ohi menevää näköjään. Nyt ei ruoka taas uppoa. Katsellaan siis jälleen, mihin tämä johtaa. Vai onko tämä vain jotain mielenosoitus joka menee ohitse joskus... Kukapa tietää...
Viime päivinä oon ollut tosi väsynyt. Koulu vie energiaa, totta kai, mutta suurempi energian syöjä on työtilanne ja töissä tapahtuvat muutokset. Muutokset alkavat joulukuun alusta, mutta vieläkään ei meille ole kerrottu mitä tuleman pitään. Ei siis minkään laista suunnitelmaa voi tehdä asioiden ja elämän varalle. Mutta ensi viikolla pitäisi saada jotain viisasta päätöstä asiasta. Siihen osti siis vielä pitää jaksaa odottaa.
Viime viikon aikana on mielessä ollut myös monta kysymystä asioista ja niiden tarkoituksista. Oon saanut käydä aivan ihanaa keskustelua facebookin kautta erään ystävän kanssa ja ei voi sanoa muuta kuin, että olen todella iloinen tästä yhteydestä! Katsellaan miten asiat järjestyvät ja mihin suuntaan ne kehittyvät. Aikaa on koko elämä.
Nyt siis jatkamaan virkkausprojektia (sekin yksi työprojekti) joka alkaa olemaan mun osaltani kohta aika hyvin loppusuoralla. Vielä muutamat palat pitää yhdistää toisiinsa ja sitten se on siinä. Vaan kuinka musta tuntuu, että tämä vapaa aikakin menee työasioiden parissa. Kuinkas muutenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti