Tilanne päivitystä

Viimeinkin sain terassilla olevat romut autoon. Niiden piti kadota jo heinäkuussa, mutta lupauksista huolimatta mitään ei tapahtunut, joten nyt mulle riitti niiden katseleminen. Nyt ne odottavat autossa, että lähden ajamaan kohti kaatopaikkaa ja polttouunia, jossa on niiden viimeinen leposija. En suostu asumaan romutavarakaupan keskellä. Jotain tasoa sitä pitää olla ja mä en kestä sitä, että joka paikka on täynnä ties mitä kaikkea tarpeellista ja tarpeetonta. Vielä mietin tuon yhden hyllyn kohtaloa, joka eteisessä odottaa käyttöön ottoa tai roskiin joutumista. Mutta jääköön se nyt vielä. Se mahtuu meidän omaan roskikseenkin jos siltä tuntuu, ettei sitä tarvitse.

Paino laskee mukavasti, nyt on ollut pienempiä pudotuksia, mutta suunta on oikea. Se on pääasia. Kuntosalilla käyminen on virkistänyt kummasti ja kyllä sitä huomaa, että tuloksiakin tulee. Varsinkin kun joissakin laitteissa on voinut lisätä painoja jo ihan reilusti enemmän. Mukavaa vaihtelua tähän arkeen :) Ajattelin vielä koeuida tuon meidän uimahallinkin. Siellä voisi alkaa käymään kerran viikossa, jos aika antaa myöten. Vaikka näin vuorotyössä on se etu, että voi mennä joko aamusta tai illasta. Koulupäivät taitavat olla ainoita, jolloin ei ehkä tule mentyä. Mutta aika näyttää minkä näköiseksi syksy muodostuu.

Paljon on ajatuksia viime päivien aikana juossut mielessä. Suurimpia kysymyksiä on joustaminen. Onko niin, että yksi joustaa aina. Olkoonkin kyse sitten ystävyydestä, perhesuhteista taikka parisuhteesta. Ja paljon on mielessä myös ollut se, mistä kaikesta olen valmis luopumaan muiden vuoksi. Aika on tähänkin paras lääke. Kyllä se varmaan joskus selvenee kunnolla. tai sitten ei, mutta hoputtamalla ei tule valmista. Se on elämänsä aikana oppinut.

Mielenkiinnolla olen tehnyt tässä viimeisen parin vuoden aikana empiiristä tutkimusta esikoisen syntymän aiheuttamaan muutokseen ystävyyssuhteissa. Kaikista huvittavinta on se, että lapsen saaneet kuvittelevat (tai mitä se sitten ikinä onkaan) että ystävillä ei ole muita menoja tai ystäviä kuin se yksi ja ainoa. Onneksi on ollut poikkeuksiakin (terveiset vain järvenpäähän ja odotamme sinua jo kovasti töihin takaisin:) ). Eniten huvittaa se, että ei - niin -läheisen - ystävän lapsi pitäisi laittaa muiden edelle, perua lupaukset jotka on annettu muille. Ja kaikki vain siksi, että yksi on saanut lapsen. Melkein jo toivon, etten itse ikinä jälkikasvua saa, jos se vaikuttaa noin pahasti aivotoimintaan. No, ystäviä onneksi on edelleen ja ne sitäkin arvokkaampia.

Ystävät ovat olleet kyllä korvaamaton rikkaus ja tuki, kun olen pohtinut opintojen jatkumiseen liittyviä asioita. Mutta myös parisuhdetta. Asiat saavat uutta perspektiiviä kun ne puhuu ääneen. Kiitos Marjo ja Anna.

Opiskelu aiheuttaa paljon muutoskia myös ihan arkirutiineihin. Onneks äiti on luvannut katsoa Repen perään (siis sen tuhoamisen perään) kun tarve on. Iso kiitos siitäkin! Ilman sitä apua, ei opiskelemisestä tulisi mitään.

Nyt siis auton nokka kohti kaatopaikkaa ja sieltä sitten helmikauppaan. Bongasin vihjeen perusteella uuden upean kaupan, joka pitää tietenkin kokeilla tänään! Asiasta kiinnostuneet voivat vierailla ko. liikkeen kotisivuilla www.helmiharakka.fi