Lihaskipua

Jännä kuinka kiinni ja riippuvainen sitä onkaan autosta. Auto otti ja hajosi viime sunnuntaina ja nyt on sitten pitänyt opetella uusia reittejä töihin. Tarkoituksena olisi pyörällä kulkea tuo työmatka, mikä nyt sinänsä ei ole mikään ihmeellinen saavutus, mutta viiden vuoden tauon jälkeen lihakset ovat olleet ihan muussina parin päivän jälkeen.

Nyt ajattelin, että ensi viikolla ajelen vain tuohon junalle pyörällä, jotta tulisi vähän lepoa lihaksille ja sitten jatkan pyöräilyä jälleen, kun lihakset ovat ehtineet toipua tästä rääkistä.

Mutta olen aika tyytyväinen itseeni. Asiat menevät nyt juuri niin kuin olen suunnitellut. Ja paino tippuu, se on ihana juttu! 6.4 kg on jäänyt taakse ja eiköhän tämä kuntoilukin tuo oman osansa pudotukseen aikanaan. Yksi asia kerrallaan, niin se vain menee :) Tätä menoa maaliskuun matkalle saa ostaa uuden uimapuvun, mutta mikäs sen mukavampaa :)

Koulun alkuun on aikaa kuukausi. Juuri tänään ilmestyneessä SH-lehdessä oli puhetta erikoistumisopinnoista ja niiden vaikutuksesta työnteon mielekkyyteen. Ja kyllähän se niin on, että ne antavat hyvin paljon lisää muutoin ehkä jo puuduttavalle työlle. Vaikka on tässä välillä ollut jo ajatusta työpaikan vaihtamisestakin. Mutta katsotaan nyt yksi asia kerrallaan.

Elämä siis on, niin kuin sen pitääkin nyt olla. Hyvin. Kolmenkympin kriisi kolkuttelee ovella, mutta antaa sen kolkutella. Se tulee sieltä hötkyilemättäkin tai on tulematta. Sille ei nyt voi tällä hetkellä oikein mitään.

Repekin on alkanut viimeinkin aikuistua. Kuukauden päivät on mennyt ilman tuhoja ja hihnassa kulkeminenkin on alkanut pikku hiljaa sujumaan nätimmin. Kauan se on ottanut aikaa, sillä kohtahan tuo karvakorva täyttää jo puolitoista vuotta.

Ensi viikolla starttaa urbaani unelma, jossa minäkin osallisena olen lusikkani soppaan työntänyt. Kunhan kukaan ei vaan saisi mitään ihmeellistä kohtausta silloin kun minä olen vahtivuorossa :)