seitsemän viikkoa jäljellä

Aika on mennyt ihanan nopeasti odottaessa tuota maaliskuista maanantaita, jolloin yksi unelmistani toteutuu. Siihen on aikaa enää seitsemän viikkoa! uskomatonta! siis 49 päivää ja lento lähtee toiselle puolelle maapalloa :) laskuri siis laskee päiviä siihen, että olen perillä. Ja näyttäähän tuo laskuri myös sen, paljonko on jäljellä tätä vuosikymmentä, ennen kuin tarpominen neljännellä kymmenennellä alkaa. Aika kauheaa.... Mutta väistämätöntä.

Vuosi on lähtenyt käyntiin mukavasti. Tai no joo, riippuu mistä katsoo, mutta kokonaisuudessaan ihan hyvin. Nuo ihmepillerit ovat alkaneet tehoamaan hiljalleen ja olo on kohtalainen. Mitä nyt makuaisti on lähes kokonaan hävinnyt, koko ajan on jano ja paino laskee hurjaa kyytiä. Mutta väiaikaistahan se on vain. Nyt ei harmita tämä kokeilu yhtään, kun tulokset on kuitenkin niin hyviä.

Töissä mennään entiseen malliin. Joka toinen päivä haluan vaihtaa työpaikkaa heti, nyt ja tässä, mutta joka toinen päivä olen taas kiitollinen tuosta työstä. kai se niin kuuluu ollakin. Vaikka olenhan mä tuolla jo ollut sen verran kauan, että oikeesti voisi kohta katsella jotain muuta. Mutta katselen ensin, miten pari muuta juttua järjestyy ja mihin ne asettuu, sen jälkeen pitää arvioida uudelleen mitä haluaa tehdä.

Reiskan kanssa kuviot on pysyneet entisellään. Se tuhoaa säännöllisesti, mutta muutoin meillä menee hyvin. Myöskin hoitopaikka on pysynyt ja sinne se menee niin mielellään!

Eli elämä jatkuu. Meillä kaikki on hyvin. Välillä on ollut outoa kun on ollut vapaa päiviä, mutta niistä on oppinut nauttimaan. Meinasin hakea jälleen lisäkoulutukseen, mutta onneksi tulin järkiini ajoissa ja jätin hakematta. Ainakin tämän kevään ajan nautin vapaistani sillä lailla kun niitä listaan tulee. Syksyyn on niin pitkä aika, että sitä on turha edes miettiä vielä :) Aikansa kutakin.