Arki jatkuu

Joulu, uusi vuosi ja loppiainen on takanapäin kaikkine pyhineen. Melkein on tuntunut siltä, että joka päivä on ollut joku pyhä tms. Mutta niinhän se on, kun kaikki osuu arkipäiville...

Arki on alkanut jälleen. Loma on ohi ja töissä on tullut jo muutama päivä oltua. Nyt nautin ihanasta viiden päivän vapaasta... Pehmeä lasku arkeen. Viikko on kulunut alkanutta vuotta, mutta uusi vuosiluku ei millään tahdo jäädä mieleen. Vasta pari päivää sitten kirjoitin nimeä ja päivämäärää erääseen käsityöhön ja eikös siihen lipsahtanut -08 loppuun. Muuten hyvä, mutta sitä ei siitä saa millään pois, joten katsotaan huomaako saaja sen, että yksi on ollut vuoden liian aikaisessa työn tekemisen suhteen :)

Arjen alkaminen on tarkoittanut sitä, että kalenteri alkaa taas täyttyä. On kokousta ja koulutusta, toimintakertomuksen tekemistä ja kaikkea muutakin "pientä" joka kuitenkin vaatii aikansa. Onneksi meillä saa suunnitella työvuorot itse, niin pystyy vähän vaikuttamaan myös lepopäiviin ja niiden pitämiseen.

Tälle vuodelle en tehnyt lupauksia, mutta muutamia periaatepäätöksiä kylläkin. Lopetin työsuhteeni keikkafirmaan, koska firman kanssa oli lähinnä ongelmia ja hyöty oli lähes olematon. Jatkossa extrat teen oman puljun kautta. Onkin ollut ihanaa, kun en ole lähes kahteen kuukauteen tehnyt yhtä ainutta keikkaa. Se on ollut jotain ihan omituista kun on saanut vain olla ja nauttia vapaasta!

Marraskuussa kävin yksityisellä lääkärillä erään kauan olleen asian vuoksi. Lopputuloksena hän esitti kaksi vaihtoehtoa, joista sitten valita. Sovittiin, että otan ensin tuon ns. vähemmän radikaalin kokeilun alle ja jos se ei tuota haluttua tulosta, niin sitten otan lähetteen leikkaukseen vastaan. Kahden viikon päästä tämä lääkekuuri loppuu ja tilanne ei ole muuttunut mihinkään. Näin ollen tämä vuosi voi tuoda mukanaan todella suuria muutoksia. mutta turha noita asioita on elää etukäteen, menetelmätkin ehtivät vielä kehittymään moneen kertaan, joten päivä kerrallaan on aika hyvä tässä kohtaa.

Facebook on lisännyt suosiotaan kovaa kyytiä ja tuntuukin, että se on ainoa tapa pitää yhteyttä ihmisiin nykyisin. Toki monen kanssa nähdään, mutta on ollut kyllä hauska huomata ihmisten suhtautuminen vuorotyöhön, varsinkin jos itsellä ei ole asiasta mitään käsitystä. Monesti kuulee että "aina sä oot töissä" tai "en viitsinyt kysyä kun oot töissä kuitenkin". Niinpä niin. Jos kuukaudesta on keskimäärin 4-5 iltaa töissä, niin sehän on aina... Sitten ihmiset unohtaa sen, että ai joo, heilläkin on jotain esim. tapaamiseen liittyviä reunaehtoja. Kenellä se sitten on mitäkin, toisilla lapsiin liittyvää toisilla omiin harrastuksiin liittyvää. Mutta on aina niin helppoa sanoa, ettei olla nähty vuoteen koska sulla on se vuorotyö... Huvittaa, ennen kaikkea. Mun pitäisi varmaan alkaa jatkossa sanomaan, ettei olla nähty pitkään aikaan kun sulla on se lapsikin. Mutta voidaanhan me nähdä sitten kun se pääsee ripille *wirn*. No, totta toinen puoli. Mutta on jännä huomata, miten ihmiset näkevät vain sen oman maailman ja muiden pitäisi tanssia sen mukaan. Sitten kun siihen ei joku suostukaan, niin se on vaikea ihminen tai muuten vain tekee tahallaan kiusaa. Niin, onhan vuorotyöläiselläkin ne vapaapäivät, mutta tuskinpa vain haluan tuhlata sitä ainoaa vapaatani ihmisiin, joita kiinnostaa tavata vain silloin kun voivat kertoa olevansa raskaana, esitellä uutta asuntoaan tai muutoin elämässään on tapahtunut jotain niin mullistavaa, että se pitää kertoa kaikille. Jos ei muulloin kiinnosta, niin tuskin minua kiinnostaa silloin kuulla niitä "suuria juoruja", jotka eivät edes hetkauta minun maailmaani mihinkään päin.

Joopa joo. Ihmissuhteissa on aina kaksi ihmistä mukana. Jos ei ole nähnyt tai kuullut toisesta mitään pitkään aikaan, voi ihan ensin kysyä peililtä, mitä itse on tehnyt asian eteen? Eipä tuo minun osoite tai puhelinnumero niin tiuhaan ole vaihtunut, että se olisi mahdotonta. Ja kyllä mä hiukan kysyn miksi minun olisi mentävä katsomaan jonkun uutta asuntoa, jos ei ole näkynyt täälläkään käyvän...

No se siitä. Mutta tämän pitkän pohjustamisen myötä selvinnee varmaan toinen periaatepäätös tälle vuodelle. Minä en tanssi muiden pillien mukaan. Enkä aio pitää ystävyyssuhteita hengissä tekohengittämällä niihin muutaman kuukauden välein. Kyllä se on toisestakin osapuolesta kiinni, miten ystävyys pysyy yllä.

Tämä toki koskee myös työasioita. En ole edelleenkään kenenkään juoksupoika, mutta en myöskään kanna vastuuta muiden tekemisistä. Apua pitää antaa toiselle, tietenkin, mutta se ei tarkoita että hoitaa myös toisen työt.

Mutta nyt nautin vapaa päivistäni vielä muutaman päivän ajan ja alan asennoitumaan huomiseen hallituksen kokoukseen ja tuleviin koulutusviikonloppuihin. Niin ja vaalitkin on pian, joten kai tarvinnee kohta mennä siihen valokuvaan, että saa ilmoitukset eteenpäin... Paljon hommaa tulevalle keväälle, hyvä niin :) Pysyy mieli virkeänä!