Kolmenkympin kriisi

Elämä on vissiin täynnä kriisejä. Sen voi näköjään kehittää ihan mistä tahansa. Viime viikolla sain melkein kriisin kehitettyä vain siitä, että tulppaanit työntää päätään kukkapenkistä ja ulkona tulee lunta ja on miinusta lähes kymmenen astetta. Mutta se kuuluu elämään :)

Kolmekymmentä lähestyy vääjäämättä. Onneksi siihen on aikaa vielä vuoden verran, mutta kyllä sen näkee jo omassa ajattelutavassaan. Ilmeisesti kolmekymmentä on sellainen luku ihmisen elämässä, että siitä se aikuisuus oikeasti vasta alkaa. Silloin kun tuli kaksikymmentä täyteen, tuntui että elämä on vasta alkanut. Mutta kun ajattelee, että kolmesta kymmenestä lähtee käymään vääjäämättä kohti neljääkymmentä, niin alkaa ajattelemaan elämäänsä ihan eri kantilta. Noh, onneksi ne on vain ajatuksia. Vai onko?

Huomaan, että elämän arvot on menneet uusiksi ja nyt ei enää perhe ja parisuhde ole samalla lailla ykkösenä kuin ennen. Toki ne on asioita, joita toivon ja jotka kulkee unelmissa mukana, mutta en tee asian eteen töitä. No joo, en mä ole koskaan tehnytkään töitä miehen löytämiseksi, mutta nyt siitä on tullut asia joka tulee jos se on tullakseen. Mutta unelmien tilalle on pitänyt hankkia jotain muuta. Niinpä sitten olen alkanut täyttää elämää muilla asioilla. Luottamustehtävillä. Ja kyllä ne on sitten hyvin täyttäneetkin meikäläisen vähäistä arkea. Mutta mukavaahan sekin on ollut.

Huominen on ristiriitainen päivä. On ihanaa täyttää vuosia, mutta on ikävää ajatella sitä että yksi unelma jäi täyttymättä. Se unelma oli vielä syksyllä käymässä toteen huomenna, mutta niin ne asiat menee ja suunnitelmat muuttuu, että jostain pitää luopua. Mutta ensi vuonna olen päättänyt toteuttaa tuon unelman tähän samaan aikaan. Joko yksin tai yhdessä jonkun kanssa. Aika näyttää. Voi tätä pitkää lomaa viettää kotonakin, kyllä mä keksin tekemistä :)

Loma on siis käynnistynyt. Kolme päivää on lomasta takana ja univelat nukuttu. Repe oli viikonloppuhoidossa veljeni ja hänen kavereiden luona ja palautui äsken kotiin väsyneenä mutta onnellisena. Myös mä olen saanut nauttia vapaasta vkl:sta ja todellakin nukkunut univelkoja pois. Se on tuntunut todella lomalta. Oon vain lukenut hyvää kirjaa ja nauttinut. Kaiken sen ohella mulla on käynyt vieraita enempi kuin tässä asumisen aikana yhteensä. Ja loma näyttää olevan täynnä vierailuita, mikä on sinänsä oikein mukavaa :) Mun ei tarvii tällä kertaa lähteä mihinkään kotoa nähdäkseni ihmisiä.

Oli aivan superihanaa perjantaina kun Sarita oli istumassa iltaa, tehtiin hyvää ruokaa ja katseltiin leffaa! Oikein laatuaikaa hyvien ystävien kera! Otetaan uusiksi pian :) Ja ihana asia on myös tulevat uudet lähes naapurit. Ystävä pääsee piakkoin muuttamaan ihan tuohon lähelle ja sehän on aivan super ihana juttu!

Ensi viikko on täynnä koulujuttuja. Pari tehtävää odottaa palauttamista ja lisäksi sitten torstaina on yksi iso tentti. Saas nähdä kuinka meikäläisen käy... Pakko siitä on läpi päästä ainakin. Seminaarityön aloittaminen on edessä ja erikoistumisopintojen työ taas alkaa olla loppusuoralla. Onneksi ne ei menneet pahasti päällekäin, sillä kahden ison työn tekeminen ei ihan hirveästi naurattaisi. Mutta nyt näyttää hyvältä kuitenkin kaiken kaikkiaan.

Elämä on siis hyvin. Kriisejä tulee ja menee, onneksi niistä voi kaikista oppia jotain mutta ne ei kuitenkaan kaada maailmaa.

Hyvää alkavaa maaliskuun viikkoa!