Ajatuksen juoksua

Palasin yövuorovapaiden jälkeen töihin, yhdeksi päiväksi. Jo töihin mennessä pää painoi sata kiloa ja lihaksia särki. Ajattelin sen olevan vain liikaa liikuntaa ja liian vähän unta. Mutta toisin kävi. Illan mittaan olo huononi ja kun pääsin kotiin, oli kuumekin noussut kiitettävästi. Seuraavana aamuna mittari hätyytti 39 lukemaa ja ei tarvinnut edes miettiä, mennäkö töihin vai ei. Neljä päivää kuumetta ja nyt olo on sellainen, että huomenna yritän päästä jo töihin. Onneksi Koira on päässyt metsään temmeltämään vaikka emäntä onkin nukkunut oikeasti kellon ympäri.

Johtuuko sitten kuumeesta vai siitä, että on kotona ja on aikaa miettiä asioita, mutta joka tapauksessa viime päivinä on joutunut tahi saanut miettiä paljon omaa elämää. Ystävänpäivä tuli ja meni. Niin, noh tekstiviestin voi lähettää vaikka kaikille luettelossa, mutta ehkä eniten jäi miettimään niitä ihmisiä joita oikeasti pitää ystävinään. Joiden puolesta olisi valmis tekemään lähes mitä tahansa. Onko ystävyys molemmin puolista vai vain kuviteltua.

Viime syksynä kuulin keskustelun, jossa puhuttiin eräästä ihmisestä. Keskustelun lomassa toinen puhujista epäili tämän erään ihmisen yrittävän ostaa ihmisten ystävyyttä. En niinkään miettinyt mitä se tarkoittaisi tästä kolmannesta ihmisestä vaan jäin miettimään ystävyyttä laajemmalti. Onko niin, ettei nykyisin ihmiset enää osaa arvostaa pieniä eleitä tai muistamista ilman taka-ajatuksia? Jos muistat jonkun ihmisen syntymäpäivän, nimipäivän taikka jouluna haluat muistaa häntä, onko se heti ystävyyden ostamista?

On niin helppoa sanoa, että mennään ja tehdään, tai nähdään. tai mennään sitten yhdessä lenkille tai tulet joskus istumaan iltaa. Mutta toteutus on juttu erikseen. Viime päivinä oon saanut kokea ystävieni kohdalta mielenkiintoista käytöstä. Ei huonoa, mutta sellaista että se on laittanut miettimään ystäviä ihan uudessa valossa. Tai kun mietin työyhteisöäni, jossa on aina hehkutettu sitä, ettei meillä ole sisäpiiriä, niin kuitenkin nyt olen saanut nähdä asian olevan toisin. On jännää kuunnella kun ensin puhutaan että mennän ja tehdään yhdessä ja sitten jälkeen päin saakin kuulla, että oltiin mutta "ai kukaan ei muistanutkaan kutsua sua, mietittiinkin mikset tullut". No sinänsä mun maailma ei romahda siitä, jos en joka karkelossa ole mukana, ei mulla ole mitään tarvetta kuulua mihinkään sisäpiiriin missään. Jos seura ei kelpaa, niin parempihan se on "unohtaa" kutsua mukaann . Eipä sillä mulle saa aikaiseksi edes pahaa mieltä

Ystävät ovat elämän rikkaus, mutta niitäkin ilman pärjää. Samoin kuin suola antaa ruoalle makua, mutta ilmankin se riittää ravitsemaan elimistön. Suola on vain mukava lisä.

Elämä jatkuu ja onneksi ystävänpäivä on vain kerran vuodessa. Kiitos kaikille ihanille ystäville, jotka muistivat kukin omalla tavallaan. kuka kortilla, kuka puhelulla, joku sähköpostilla ja joku tekstiviestillä. Kaikkia teitä arvostan yhtä paljon ja olen kiitollinen jokaisen teidän olemassa olosta. Kiitos siitä.

Nyt suunnittelemaan elämän muutosta. Tapaan loppuviikosta erään lääkärin ja katsotaan lähteekö suunnitelmat rullaamaan niin kuin ajatustasolla on jo mietittynä valmiiksi. Aika näyttää mitä näyttää ja mitä suunnitelmista tulee. Kaiken pitäisi olla siinä mielessä kunnossa, ettei ainakaan oma terveys eikä ikä ole esteenä suunnitelmille.

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille ja kevään odotusta. Ajatukset juoksevat mutta niin se vesikin virtaa kokoajan tuossa keravan joessa. Eipä ole jäitä näkynyt, mutta enää niitä ei halua odottakaan, sillä kevät tulee ja tulppaanit nousevat kukkapenkistä. Niin se elämä menee. Kohta on juhannus.