Juoksuhiekkaa

Maanantai 14.5. Lääkäri aamupäivällä. Kuinka paljon tilanteet voivatkaan muuttua viikossa. Käynnin tulos ei ollut miellyttävä. Kaksi puhelin aikaa lisää, yksi uusi tapaaminen lisää. Kaikki tulevan viikon sisään. Onneksi töissä on vähän seesteisempi tilanne, että pystyin perustelemaan hyvin sen, etten ottanut sairaslomaa. Mutta katsotaan nyt päivä kerrallaan.

Hautajaisiin on kukkalaite tilattu. Menin ilman mitään ajatusta tai mielikuvaa siitä, mitä pitäisi olla. Ja sain kauniin lopputuloksen ja värssykin löytyi ihan kivuttomasti. Jotain hyvääkin siis. Väki oli asiantuntevaa ja palvelu hyvää. En vaihda jatkossakaan kukkakauppaani.

Repe lähtee hautajaisiin mukana ja jatkamme siitä suoraan Padasjoelle. Ei ole minun murheeni miten muut sinne pääsevät tai sieltä pois. En ole kenenkään hovikuski. Niin monta kertaa olen hoitanut kyyditsemiset ja lahjat ja muistamiset, eikä kukaan ole koskaan osallistunut kuluihin. Nyt se on loppu, minäkään en ole pankki, josta saa rahaa ilman ongelmia. Nykyisellä bensan hinnalla en todellakaan ajele huvikseni kyyditsemässä ihmisiä ympäri etelä suomea. Ja varsinkin kun minä en saa pyytämällä apua, niin en myöskään enää auta muita. Mun itsekäs elämäni on alkanut.

Helatorstai 17.5. Kukkapenkit kaipaavat rapsutusta, koko päivän olen karsinut köynnöksistä kuivia pois, kaivanut kukkasipuleita maahan ja hakenut kukkia terassin istutuksiin. Unohtui vain yksi pikku juttu: multa. Eli kukat pääsevät multaan vasta huomenna.

Perjantai 18.5. Jälleen soittoaika lääkärille. Tuskin siitä selviää mitään sen ihmeellisempää, mutta ainakin on tilanteen päivitys ja katsaus tulevaan viikonloppuun ja ensi viikkoon.

Toisaalta on olo, ettei happi kulje. Että uppoaa juoksuhiekan mukana, kun vaatimuksia ja oletuksia tulee joka suunnalta. Ja se kuuluu elämään, eihän siinä mitään ihmeellistä ole. Mutta oman terveytensä kustannuksella ei kannata miellyttää ketään. Eikä siihen ole tarvetta. Jokainen meistä tekee päätöksensä itse. Luin tiistaina ihanan runon, jossa eräs säe meni näin " voit antaa minulle elämän, muttet voi elää puolestani". Jos löydän ko. runon vielä, laitan sen tänne. Se on niin totta. Itse on jokaisen oma elämänsä elettävä. Kaikki valinnat eivät miellytä toisia, mutta niin se vain on.

koitan siis räpiköidä juoksuhiekan mukana niin, etten hukkuisi vielä.