syyssateita ja possunuhaa

Kalenteri on kääntänyt uuden lehden kohti syksyä. Elokuuta on jäljellä enää ripaus ja luonto alkaa valmistautumaan syksyyn. Arki on alkanut, työn rytmi lähtenyt käyntiin ja elämä asettunut entiselleen.

Repe palasi lomaltaan kotiin ja on voinut nämä pari viikkoa huonosti. Sillä on ilmestynyt kylkeen kaksi isohkoa pattia joista huomenna mennään kuulemaan tuomio eläinlääkärin luo. Toinen pateista on ilmestynyt jo ennen kesää, mutta kesän aikana se on kasvanut huomattavasti ja viereen tullut toinen. Ilmeisesti Repe on saanut flunssan, possunuhan tai tiputaudin, ihan sama, taudin kuitenkin. Se on ollut pari päivää kuumeessa ja syömiset + ulkoilut on olleet tuskaa. Harvinaista tälle rodulle kaikin puolin. Noh, huomenna sitten ollaan viisaampia tilanteesta. Johan tässä on 3,5 vuotta ehtinyt menemäänkin ilman sairauksia. Jaskahan oli vajaa kolme vuotias kun se sairastui, joten voiton puolella ollaan.

Säät on olleet upeita, olen nauttinut urakalla puskiin ilmestyvistä väreistä, syysmetsän tuoksusta ja sateestakin. Harmittaa ihan kun viimeöinen ukkosmyräkkä jäi näkemättä. Nukuin vihdoinkin kunnolla pariin viikkoon. Pitää toivoa lisää ukkosia, jotta saisi nukuttua paremmin.

Töissä mennään taas täysillä ja ylikin. Se on herättänyt itsellä kysymyksiä siitä, mitä sitä haluaa työkseen tehdä. Voisin lähteä opiskelemaan vaikka hortonomiksi tai jotain. Mutta työyhteisöllä on suuri merkitys joten ihan kevein perustein ei halua tuoltakaan pois lähteä. Enkä ole mihinkään lähdössäkään, mutta kyllähän sitä miettii. Kuitenkin oon ollut nyt kuusi vuotta tuolla töissä ja tuntuu siltä, ettei ole mahdollisuuksia edetä. Välillä toivoisi vastuuta enemmän tai jotain vaihtelua siihen normaaliin kenttätyöhön.

Puhuin tässä viikolla erään kolleegan kanssa toisesta yksiköstä. Heiltä on yksi lähdössä vuoden vaihteessa 3 kuukaudeksi pois ja sieltä aukeaisi paikka siksi aikaa. Se olisi työ jossa voisin hyödyntää myös kipukoulutusta, joka tähän mennessä on tuntunut täysin turhalta kaikin puolin. Kun sitä ei ole voinut omalla osastolla laittaa käyttöön eikä oikein muuallakaan, niin toistaiseksi on tuntunut siltä, että se aika meni täysin hukkaan. Mutta jos tuo paikka ehkä aukeaisi, niin se avaisi mahdollisuuden myös hyödyntää jo käytyä koulutusta. Aika näyttää miten sen kanssa käy. En sitä enempää tässä kohtaa mieti, mutta kaikki on mahdollista.

Arki siis jatkuu, seuraavaa lomaa odottelen ja valvon öitä. Kohta alkaa valvominen töissäkin, kun yövuorot jälleen käynnistyy. Mä olen pitänyt öistä taukoa silmäleikkauksen vuoksi, sillä ennen 1 kk:n kontrollia en tarkoituksen mukaisesti pyri kuivattamaan silmiä enempää kuin ne itsekseenkin kuivuu ja en myöskään halua altistaa turhaan ylimääräisille pöpöille, joita ei yövuorossa oikein pysty välttämään.

Silmäleikkauksesta toipuminen on sujunut erinomaisesti. Näkö on parempi kuin koskaan ja värit on kirkastuneet ihanasti. Olo on vapaa kun ei tarvitse miettiä laseja tai piilareita. Ihanaa elämää, ei voi muuta sanoa :)