Pakkasen puolella

Marraskuu on siis virallisesti alkanut. Samalla siis joulun odotus ihan oikeasti. Joululahjoja on jo mietitty valmiiksi ja muutaman olen ehtinyt jo tuonne kaapin perälle jemmaamaan. Onneksi niin. Ettei pääse paniikki iskemään kun joulukuu koittaa.

Pakkaset on myös saapuneet ja monena aamuna on auton saanut raapia jäisen peiton alta. Kesärenkaat on edelleen alla ja pakko olisi kai viimeinkin vaihtaa nastat alle. Tällä viikolla jo ystäväni ajoi tieltä ulos ja oli onni onnettomuudessa, ettei hänelle taikka vauvalle käynyt kuinkaan. Huh, miten säikähdin kun uutisen kuulin. Me ajetaan samaa tietä töihin, tuossa naapurissa kun asustelee ja ihme että emme ajaneet perätysten. No, onneksi peltiä saa lisää ja vauvalla sekä ystävälläni on kaikki hyvin.

Tänään kaivoin ensimmäiset valot esille. Ne ainoat joita Repe ei ole syönyt :D Ulkovaloja oon katsellut sillä silmällä jo kaupoista mutta mikään ei kolahda kunnolla. Ehkä päädyn ostamaan uudet samanlaiset jotka viime vuonna oli... Tai sitten kehittelen jotain itse tekemää joihin pyörittelen valot ympärille. Saa nyt nähdä. Joulu on ihanaa aikaa ja nautin siitä tunnelmasta, minkä joulu luo ympäristöön. Enkä siis puhu nyt mistään materian perässä juoksemisesta. Joulun aika on aina sellainen, että unelmoin omasta takasta johon voisi laittaa tulen ja ihailla sen luomaa lämpöä ja tunnelmaa. Mutta yksi asia kerrallaan.

Vein tänään kesävaatteita ja matkalaukun kellariin. jäin kyllä pohtimaan, onko siinä mitään järkeä kun ne kohta tarvitsee sieltä jälleen kaivaa esille. Mutta onpahan sitten tekemistä maaliskuun alussa kun niitä käy läpi ja pesee matkalle mukaan. 3 kuukautta tässä kuitenkin on vielä odotettava ennen kuin tarvetta niille on.

Työkierto on edennyt lähes puoliväliin. Huomisen jälkeen voin sanoa että 8 viikkoa on takana ja sitten käydäänkin kovaa kyytiä kohti sitä puolivälin etappia. Viikon päästä olen ollut 2 kk eli puolet työkierrostani pois omalta osastolta. Tämä työkierto on avannut silmiä niin hyvässä kuin pahassakin. Osaan arvostaa oman osaston rutiineja erilailla ja voin sanoa tietäväni miten jossain muualla asiat tehdään. Samalla olen nähnyt myös sen, miten omalla osastollani työ tehdään todella hoitajien kustannuksella ja jokaikinen päivä hoitajista revitään kaikki irti. Samaan aikaan toisaalla samassa talossa ihmiset istuvat surffaillen netissä ja koittavat tappaa aikaa, että pääsisivät kotiin. Sitä olen jaksanut ihmetellä koko työkiertoni ajan. Yhdessä kohtaa halusin jopa keskeyttää työkiertoni, mutta se ajatus on nyt haudattu hetkeksi. Sen verran se on vielä mielessä, että jos en saa lomaa siihen mihin olen sitä pyytänyt niin sitten voin ihan hyvin lähteä takaisin omalle osastolleni. En esim. suostu siihen, että minä olen joka joulu töissä vain siksi, ettei minulla ole lapsia jne. Kyllä se jouluvapaa kuuluu mullekin siinä missä lapsiperheiden vanhemmillekin. Sama on uusi vuosi. Olen ollut jälleen kerran niin monta uutta vuotta töissä, että tänä vuonna en ole. Sen olen päättänyt. Ja se ei ole mikään peruste, etten ole tuolla osastolla ollut näitä pyhiä töissä. Onneksi en ole ihan tuppisuu ja osaan pitää puoliani ;)

Marraskuun alkaminen on myös rauhoittanut vilkkaan syksyni kohti talviunta. Onkin ollut ihanaa välillä vain nauttia siitä, että saa olla kotona tai tehdä mitä itse haluaa. On jopa ehtinyt tapaamaan jo muutamia ystäviäkin pitkän tauon jälkeen. Ja onpa muutama jopa uskaltautunut viimein käymään ei-enää-niin-uudessa kodissani. Kai se pitää paikkansa, että parempi myöhään kuin ei silloinkaan...

Mutta tässä kuulumisia näin lyhykäisyydessään. Taidan siirtyä surffailemaan netistä tämän vuotisille joulukorteille ideaa... ne voisi kohta jo aloittaa, ettei jää viime tippaan niin kuin viime vuonna...