Uusi vuosi

Vuosi on vaihtunut ja kohta on menty jo 2 viikkoa uutta vuotta. Aika juoksee niin, ettei todella meinaa perässä pysyä. Enkä ole ehtinyt päivittämään tännekään mitään uutta. Jospas nyt onnistaisi vähän paremmin.

Takana on 9 päivän työputki, jossa oli 5 aamuvuoroa ja 4 yötä. Viimeinen aamu ja ensimmäinen yö sattuivat vielä samalle vuorokaudelle, eli väsymystä on hiukan ollut ilmassa. Mutta vapaa ehtoisesti olen tehnyt ylimääräistä, joten väsymyksestäkin voi syyttää vain itseään...

katsaus viime vuoteen:

Viime vuosi tuli ja meni. Mitä siitä jäi käteen? Kahdet opinnot alkoivat syksyllä, ja molemmat ovat edistyneet ihan kohtuullisen hyvin. Toki toisen kohdalla voisi vähän skarpata, mutta ei mun kaikesta tarvii täysiä pisteitä saada. Ei pidä tavoitella sellaista, millä ei tee mitään. Tärkeää ei ole numerot vaan se, että osaa asian ja omaksuu uuden tiedon. Luulisin. Joten en mä lähde korottamaan tuloksia niin kauan kun ne pysyvät kolmosen paremmalla puolella. Se riittää mulle.

harrastukset vakiintuivat arkeen. Kuntosalilla ja uimassa käyminen ovat olleet arkea nyt jo jonkin aikaa ja ne antaa kummasti uutta energiaa jaksaa töitä ja opintojakin. Lisäksi viulunsoitto on alkanut hyvissä merkeissä eli opettajan johdolla mennään eteen päin. Ja hyvä opettaja mulla onkin!

Terveyden kanssa on edistynyt myös, sillä kontrollit tth:ssa ovat loppuneet ja vointi on hyvä. Painokin on laskenut viime vuonna lähes 18kg ja siitä on hyvä jatkaa tänä vuonna eteen päin. Ei ihminen tarvitse suurinta pudottajaa ja muita kilpailuja päästäkseen terveytensä kanssa eteen päin. Itsestähän se on aina kiinni loppujen lopuksi. Eli tässä mennään nyt hiljalleen eteen päin :)

Tämä vuosi pitää siis minun kohdallani sisällään työn lisäksi opintoja (toiset loppuu onneksi jo toukokuussa), kuntoilua, ravinnon tarkkailua sekä ennen kaikkea sitä, että annan itselleni aikaa. Alku vuosi menee kyllä aika moista haipakkaa sillä auto sanoo sopimustaan kovaa kyytiä irti. Jälleen kerran. Eli kakkostyö on pakko ottaa hetkellisesti, että saa auton kuntoon jälleen. Ilman sitä on vähän vaikea surffata työn ja opiskelun väliä, kun kilometrit ovat aika moisia. Kun opinnot sijoittuvat akselille Lahti-Helsinki-Turku, on siinä kohtaa auto jo melkein välttämätön. Tai ei välttämätön, mutta jos menisin yleisillä, tarvitsisin jokaiselle päivälle koiralle hoitajan. Mikä ei myöskään ole ilmaista, eli omalla kun menee säästää loppu peleissä kuitenkin rahaa. Näillä bensan hinnoillakin.

Niin Repe. Se sai viime maanantaina kun olin valmistautumassa töihin yöksi, ihmeellisen kohtauksen. Tai lopulta niitä kohtauksia tuli kolme. Pelotti vähän lähteä töihin, kun koiraa katsoi silmiin ei siellä ollut kukaan vastassa. Menin kuitenkin töihin ja aamulla sydän syrjällä avasin oven, jotta onkohan täällä enää kukaan hengissä. Olihan se. Onneksi. Eilisen päivän aikana kohtauksia tuli jälleen kolme, joista yksi isompi ja kaksi pienempää. Epilepsiaa se ei ole, koska kohtaukset tulee aina kun se asettuu lepäämään. Mutta mitä se on, sitä en osaa sanoa eikä lääkärikään vielä tiedä. Seurataan tilannetta. Tänään sen silmät on kuitenkin olleet ihan ok ja kun sinne katsoo, on siellä joku vastassakin. Sen puolesta Repe on siis lähes tulkoon oma itsensä.
Tällaista tänne. Vuosi siis alkoi ja elämä jatkuu. Mistä sitä itsensä löytää kun vuosi loppuu, sitä on vaikea sanoa. Mutta aika näyttää.