Kompassi rikki

Jokaiselle varmasti käy jossakin elämän tilanteessa niin, että suunta katoaa täysin. Kompassi lakkaa toimimasta. On rehellisesti tunnustettava, että näin on käynyt minullekin.

Tähän asti olen aina laittanut muut etusijalle, ystävien ja perheen tarpeet ja toiveet. Mutta siinäkin voi itsensä ajaa loppuun, jos ei kuuntele itseään, eikä tutkiskele omia tuntemuksia tai ajatuksia.

Olen joutunut sairaslomalle jalkani vuoksi. Sairasloman jälkeen jatkan vielä lomalla jonkin aikaa. Tässä kotona ollessa on ollut hyvää aikaa miettiä asioita ja kerrankin kysyä itseltä, mitä minulle kuuluu. Ja vastaus, jonka itseltäni sain, ei miellyttänyt minua ollenkaan.

Nyt on tehtävä itselle selväksi, kuka tai mikä on elämässä tärkeintä. Mihin suuntaan sitä kulkee ja kenen tahtiin sitä marssii. Ja kyllä se on niin, että omaan tahtiin sitä on mentävä. Ei siihen muu auta. Jossain vaiheessa on tehtävä rajan vetoa siihen, kuinka paljon voi olla muiden "kaatopaikkana", kuinka paljon jaksaa kantaa omien asioiden lisäksi. On tehtävä tietyllä tapaa pesäneroa ja elettävä ensi sijaisesti vain omaa elämäänsä.

Kun suunta on hukassa kokonaan, astuu kuvioihin tukiverkko. Ne ihmiset jotka elävät elämässä enemmän tai vähemmän tiiviisti mukana. Saan itsekin olla kiitollinen niistä ystävistäni, jotka ovat laittaneet isomman pyörän pyörimän silloin kun itsellä ei ole siihen resursseja. Se on elämän rikkaus kun on niitä ihmisiä jotka näkevät tietyllä tapaa läpi ja ohjaavat venettä oikeaan suuntaan. Ja kompassi löytää jälleen suunnan.